Kaikki se pimeys, jota emme näe

Joskus Finnkino yllättää iloisesti. Kuvittelin jo, että alkuvuodesta teattereissa pyörinyt, laajalti suitsutettu The Zone of Interest olisi mennyt itseltäni ohi, mutta niin vain löytyi arkipäivänäytös. Tyytyväisenä astelin Kinopalatsin montun portaat alas, otin hyvän asennon tuolissa ja valmistauduin elämykseen. 

Elokuvan loputtua jalat tuntuivat portaissa kummallisen raskailta. Niiden yläpäässä oli pakko jäädä istumaan, puhjeta lohduttomaan itkuun ja voida pahoin. 

Lihansyöjäheteromiehet ja queerin politiikka eli kuinka tulkita sukupuolen esittämistä sosiaalisessa mediassa Judith Butlerin avulla

Tämä teksti on kirjoitettu kesällä 2019 Poliittisen ajattelun perusteet -kurssille. Tulin työsyistä palanneeksi tähän ja tulin siihen tulokseen, että se ansaitsisi tulla kokonaan julkaistuksi. Eli tässäpä hiukan teoreettista pläjäystä sunnuntain ratoksi. 

Demokratiasta ja äänestämisestä

Nyt ennakkoäänestyksen käynnistyttyä on herännyt taas keskustelu äänestämisen merkityksestä. Sosiaalisessa mediassa on syyllistetty ihmisiä äänestämättömyydestä, ja keskustelun laineet ovat lyöneet välillä korkeinakin. Olen itse pohtinut tätä aihepiiriä viime vuosina monestakin syystä paljon ja näkemykseni ovat jossain määrin myös muuttuneet. Lienee siis syytä avata hiukan pidemmin omia ajatuksiani parlamentaarisesta demokratiasta. 

Oikeus olla nuori - yhdeksän vuotta myöhemmin

Vuoden 2012 kuntavaaleissa sloganini oli "Oikeus olla nuori". Opiskelin tuolloin ammattikorkeakoulussa nuorisotyötä, olin ehtinyt jo tehdä alalle työharjoitteluja ja vähän palkallistakin työtä. Sen lisäksi kävin jo tuolloin satunnaisesti opettamassa peruskouluissa. 

Laadukas peruskoulu on tasa-arvon tae

Suomessa olemme tottuneet ajattelemaan, että jokainen koulu on yhtä hyvä. Näin isossa kuvassa toki edelleen onkin: suomalaiset opettajat ovat kansainvälisessä katsannossa pitkälle koulutettuja, opetus laadukasta ja maksutonta. Näistä on syytä pitää kiinni. 

Pahapäisyydestä ja naiseudesta

Nickini Twitterissä on jo hyvän aikaa ollut pahapäinen nainen. Läppä sai alkunsa Sisä-Suomen poliisilaitoksen tempauksesta, jossa twiitattiin yhden yön ajan poliisioperaatioista kai tarkoituksena tutustuttaa ihmisiä työn arkeen. Näissä twiiteissä kuvailtiin toiminnan kohteita usein värikkäin sanakääntein, ja muutamassa viestissä esiintyi "pahapäinen nainen". Ajatus kiukkuisesta tamperelaismuijasta uhittelemassa Kissalan pojille huvitti (eikä reaktio ollut täysin vailla itseironiaa) ja nappasin nimen käyttöön.

I'm with Sanna ja tokenismin ongelma

Kalevan lukion abeja. Kuva: Marjut Suomi / Yle

 

Abiturientit viettivät eilen penkkareita poikkeusoloissa ympäri Suomen. Erityistä riemua herätti ainakin omassa sosiaalisen median kuplassani kuva tamperelaisista Sanna Mariniksi pukeutuneista abeista, ja tokihan se omatkin suupielet ylös käänsi. On aidosti hienoa, että nuoret kokevat politiikan itselleen läheiseksi ja ammentavat siitä sisältöä myös omaan arkeensa. Ja onhan Marin aivan fantastinen esikuva tytöille ja nuorille naisille. 

Hyvä mielenterveys on jokaisen oikeus

Terapiassa tavataan -kampanja herätti taannoin varsin paljon keskustelua ja osin hyvinkin kriittistä. Nyt Yle on julkaissut erittäin tärkeän artikkelin, jossa nostetaan esiin se kaikkein olennaisin pointti: EI SINNE TERAPIAAN NIIN VAIN MENNÄ. 

Koronapäiväkirja: valmiuslain suorittamisesta

State of emergency
How beautiful to be 

-Björk:Jóga

Kun kuulit, että valmiuslaki tulisi voimaan, miltä sinusta tuntui?

Koronapäiväkirja: delfiineistä ja tunnetyöstä

Don't panic, but can someone check if the dolphins are still here?

Tänään jaksan itseäni katsoa

Teini-iässä liityin osaksi pitkää naissukupolvien jatkumoa ja opin vihaamaan ulkonäköäni. Opin, miten monella tavalla ruumiini on sopimaton: mistä se on liian iso, mistä liian pieni, ja ennen kaikkea miten monella tavalla kasvoni ovat epäkelvot – silmäni ja suuni pienet, nenäni iso ja pysty, leukaperäni kuin Ridge Forresterilla ja perkele, vielä rillitkin. Käytin huomattavan suuren osan nuoruusvuosistani erilaisia meikkikikkoja opetellen, kameroita vältellen ja itseinhossa piehtaroiden.

Ensihoitajien työturvallisuus ei ole maahanmuuttokysymys

Törmäsin tänään uutiseen, joka sai minut raivoihini kahdella tasolla. Kyse on siis tapauksesta, jossa kolme mieshenkilöä kävi Helsingissä ensihoitajien ja poliisin kimppuun, tässä esimerkiksi Ilta-Sanomien teksti asiasta.

Ensihoitajien työssään kohtaama väkivalta on ihan todellinen ongelma, josta on syytä puhua ja jonka syitä pohtia - ja pyrkiä niihin puuttumaan. Varsin iso osa siitä palautuu päihteidenkäyttöön, mitä tuskin on hankalaa käsittää: monet päihteet ja etenkin yhdessä käytettyinä saattavat lisätä aggressiivisuutta. Tässä kyseisessäkin uutisessa kyseessä on ollut päihtynyt henkilö kumppaneineen, eikä tässä valitettavasti ole mitään hirveän yllättävää.

Kohti yhdenvertaista Helsinkiä

Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi maanantaina sekä palveluita että henkilöstöä koskevat yhdenvertaisuussuunnitelmat. On tietenkin hyvä, että tällaiset ylipäätään on tehty - nyt on olemassa työkalu, jonka linjauksiin voi vedota ja jolla voi myös perustella toimenpiteitä. Valitettavasti suunnitelmat ovat kovin suppeat ja kaipaisivat reilusti lihaa luidensa päälle.

Vasemmistofeministinen manifesti

Teimme helsinkiläisten kuntavaaliehdokkaiden kanssa kuntapoliittisen vasemmistofeministisen manifestin, jonka julkaisimme Facebookissa ja luimme ääneen vaalikontin Feministi-iltapäivässä. Julkaisen sen nyt myös täällä.

Vasemmisto - yrittäjän ystävä?

Panu Mustonen ja Wallu Valpio. Kuva: Pia Rouhiainen.

Järjestimme sunnuntaina 26.3. Vasemmistofoorumin kanssa Yrittäjäseminaarin, jonka lähtökohta oli tarkoituksella poleeminen: mitä Vasemmistolla on tarjota yrittäjille? Miksi yrittäjän kannattaisi äänestää Vasemmistoa? Entä millaista voisi olla vasemmistolainen yrittäjäpolitiikka?

Arvostusta amiksille!

Eduskunta keskusteli keskiviikkona ammattikoulutuksen leikkauksia koskeneesta välikysymyksestä. Vaikka kuinka hallituspuolueet haluaisivatkin leimata välikysymyksen opposition vaalikampanjatempuksi, se on juuri nyt enemmän kuin tarpeellinen. Ammatilliseen koulutukseen kohdistuu Suomessa tällä hetkellä niin valtavia muutospaineita, ettei asiaa voi ohittaa olankohautuksella.

Intersektionaalisuutta, ei ruusuja

Hyvää naistenpäivää! Tänäkään vuonna en kaipaa ruusuja, vaan lahjaksi saa antaa murskatun patriarkaatin (1 kpl) hopealautasella, kiitos. Ja sitten asiaan.

Kun aloittelin naistutkimuksen (nyk. sukupuolentutkimus) opintoja viime vuosituhannen lopulla, oli feminismin niin kutsuttu kolmas aalto vielä tuloillaan. Innostuin isosti brittiläisestä tyttötutkimuksesta, joka viehätti minua erityisesti paitsi toki aihepiirinsä takia, myös siksi, että kaikessa analyysissä oli huomioitu gender, race and class: sukupuoli, rotu ja luokka. Brittiläinen yhteiskunta toki oli tuolloinkin paljon monietnisempi ja voimakkaammin luokkiin jakautuva kuin suomalainen, mutta monet ajatukset tuntuivat hyvin järkeenkäyviltä kotoisessakin kehyksessä. Mietin, miksei tästä puhuta Suomessa juurikaan.

Ei kaupunkisuunnittelua huutoäänestyksellä

Sturenkatu. Kuva: Hans Põldoja / cc2.0 / Flickr

Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjassa liftareille kuvataan vastaansanomattoman nihilistisesti kunnallista byrokratiaa. Kirjan päähenkilö Arthur Dent on pöyristynyt siitä, että hänen talonsa yli aiotaan rakentaa tie. (Luonnollisesti myöhemmin koko planeetta kokee saman kohtalon hypergalaktisen ohitustien vuoksi, mutta ei mennä nyt siihen.)

Hyörinästä hyvinvointiin

Sain Facebookissa kommentin.

Teidän agendassahan on täyttää Helsinki siirtolaisilla, joiden työllistymismahdollisuudet ovat harvinaisen heikot. Se nimenomaan lisää eriarvoistumista ja johtaa ennen pitkää ongelmalähiöiden kasvuun.

Viime päivinä on uutisoitu Rinkebyn ongelmista ja moni on huolestunut Ruotsin tilanteesta: palavatko kohta meilläkin roskikset lähiöissä? Huoli on sinänsä täysin aiheellinen, ja meidän onkin syytä pyrkiä välttämään samat virheet, joita Ruotsissa on tehty. On tärkeää pyrkiä ymmärtämään ongelmien syitä, jotka tapaavat olla moninaisemmat kuin äkkiseltään luulisi.

Rapista ja positiivisesta diskriminaatiosta

Etuoikeuksiin tottuneesta tasa-arvo tuntuu sorrolta. Netin monilta palstoilta tuttu lause on pyörinyt mielessä tässä hyvän tovin nettipöhinää seuratessa ja lehtiä lukiessa.