Ensihoitajien työturvallisuus ei ole maahanmuuttokysymys

Törmäsin tänään uutiseen, joka sai minut raivoihini kahdella tasolla. Kyse on siis tapauksesta, jossa kolme mieshenkilöä kävi Helsingissä ensihoitajien ja poliisin kimppuun, tässä esimerkiksi Ilta-Sanomien teksti asiasta.

Ensihoitajien työssään kohtaama väkivalta on ihan todellinen ongelma, josta on syytä puhua ja jonka syitä pohtia - ja pyrkiä niihin puuttumaan. Varsin iso osa siitä palautuu päihteidenkäyttöön, mitä tuskin on hankalaa käsittää: monet päihteet ja etenkin yhdessä käytettyinä saattavat lisätä aggressiivisuutta. Tässä kyseisessäkin uutisessa kyseessä on ollut päihtynyt henkilö kumppaneineen, eikä tässä valitettavasti ole mitään hirveän yllättävää.

Kohti vaaleja: Kuka pelkää feministiä?

Olen törmännyt usein väitteeseen, että kaikki "ismit" ovat vähän pelottavia eikä sellaisia halua itseensä saati vaaliehdokkaaseensa yhdistää. Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että kaikenlainen tunnustautuminen jonkin nimetyn aatteen kannattajaksi olisi jonkinlaista fanatismia (sic) ja siksi leimautumista olisi parempi välttää.

Rajat kiinni, raajat auki! Rasismi ja naisviha verkossa

Kirjoitus on julkaistu Perusteessa 1-2/2016. Pahoittelen alaviitteiden epäkäytännöllistä sijoittamista jutun loppuun.


Rasismi on vallannut alaa suomalaisessa verkkokeskustelussa ja naisvihamieliset asenteet ovat vahvistuneet sen kanssa rinta rinnan. Medialla ja poliitikoilla on keskeinen rooli tämän ilmiön torjumisessa.

Miksi siitä on puhuttava

Sosiaalisessa mediassa on puhututtanut kovasti 11-vuotiaan Valtterin esiintyminen televisiossa. Valtteri kertoi rohkeasti, miten ikävältä rasistinen kiusaaminen tuntuu ja kosketti monia. Ohjelma synnytti myös hieman omituisen sivujuonteen: ympäri nettiä on pohdittu, miksi ihmeessä rasistisesta kiusaamisesta pitää tehdä niin suuri numero. Lapsethan ovat kiusanneet toisiaan maailman sivu milloin mistäkin syystä, miksi ihmeessä n**kerittely sun muu olisi jotenkin eri asia?

Olen näiden keskustelijoiden kanssa tietenkin aivan samaa mieltä siitä, että kiusaaminen ylipäätään pitää tuomita jyrkästi ja siitä pitää puhua. Siitä huolimatta rasismilla ja muulla kiusaamisella on eroja, joita on syytä selventää.

Läskit ja rillipäät älkööt vaivautuko

Rohkaisin mieleni ja piipahdin ennen joulua Facebookin suositulla Rajat kiinni -sivulla - tiedättehän, tämä yhteisö, jossa kirjoittelu on johtanut jo ainakin yksiin potkuihin ja lukemattomiin toinen toistaan raflaavampiin kuvakaappauksiin. En yllättynyt näkemästäni niin kutsutun maahanmuuttokritiikin eli avoimen rasismin, poliitikkojen tappamisella fantasiointien sekä raiskauksilla hekumoinnin suhteen. Sen sijaan yhteisön eräs toinen piirre onnistui tulemaan puun takaa ja jäi pohdituttamaan.

Etuoikeutetut monologit

Sosiaalinen mediani on täyttynyt tänään dialogista monella tasolla. Keskustelun herättäjänä toimi Helsingin Sanomissa tänään julkaistu essee, jossa peräänkuulutettiin dialogia ääripäiden välille ja muistutettiin esimerkiksi Nelson Mandelasta. Teksti herätti monissa tovereissani suoranaista raivoa, ja kenties napakimmin sen ongelmat tiivisti Pontus Purokuru Kansan Uutisten blogissaan. 

Onnistuin eilen pääsemään osaksi hyvin mielenkiintoista "dialogia". Talouselämä-lehti julkaisi verkkosivuillaan artikkelin SPR:n toiminnasta turvapaikanhakijoiden parissa, ja linkin ilmestyttyä myös lehden Facebookiin olivat haaskalinnut heti paikalla. Suomen Punaisesta Rististähän on tullut viime aikoina rasist... anteeksi, maahanmuuttokriittisten piireissä "mokutusbisneksen" symboli, ja sitä vastaan on hyökätty niin netissä kuin kaduilla. Myös järjestön työntekijöitä ja vapaaehtoisia on uhkailtu.

Ihminen, tuo epämiellyttävä kuluerä

Suomalaisen lapsen kasvattaminen vaippahoususta veronmaksajaksi ei ole ilmaista. Sosiaalietuudet, koulutus, terveydenhuolto sun muut hyvinvointipalvelut aiheuttavat ison loven valtion kassaan. Kukaan ei silti rohkenisi kehottaa suomalaisia synnytyslakkoon valtiontalouden tervehdyttämiseksi, koska eihän siinä olisi mitään järkeä - paitsi, että tarvitaan niitä uusia veronmaksajia ihan lähituotantonakin, on ylipäätään ihmisen arvottaminen pelkkänä kulueränä jo moraalisesti ongelmallista.

Oikeutta elimille!

Sade Kondelin avasi mielenosoituksen.

"Ootteks te tosissanne?" "Vittu te ootte sairaita."

Olin tänään mukana transsukupuolisten pakkosterilointia vastustavassa mielenosoituksessa Asema-aukiolla. Mielenosoitus sujui muuten erinomaisen hyvässä hengessä, mutta jostain syystä muutamien ihmisten piti tulla huutelemaan suureen ääneen asiattomuuksia satapäiselle miekkarijoukolle. Aihepiiri saattaa toki tuntua monesta tavan tallaajasta vieraalta ja kaukaiselta, mutta silti ihmisten reaktiot ihmetyttävät. Mikä tässä perustavanlaatuisessa ihmisoikeuskysymyksessä on niin ärsyttävää, että se noin provosoi ihmisiä?

Olen tullut siihen tulokseen, että kyse on ensi sijassa ymmärtämättömyydestä ja haluttomuudesta ymmärtää. Kaksinapainen sukupuolijärjestelmä on niin voimakkaasti elämismaailmaamme järjestävä tekijä, että pienetkin poikkeamat normista koetaan helposti ahdistaviksi ja hämmentäviksi. Transihmisiä on kuitenkin aina ollut ja tulee aina olemaan. Rasismin osaamme jo tuomita, samoin homofobian (vaikka toki tekemistä näilläkin saroilla vielä paljon on), mutta transsukupuoliset ovat yhteiskunnassamme lähes täysin näkymättömiä. Kunnioitan suuresti julkisuudessa esiintyneitä transihmisiä, kuten Marja-Sisko Aaltoa. Tässä asenneilmapiirissä vaatii suunnatonta rohkeutta tulla omilla kasvoillaan transkaapista ulos.

Kaksinapaiselle sukupuolijärjestelmälle perustuvassa lainsäädännössämme on paljon epäkohtia, jotka hankaloittavat transihmisten arkea. Osallistuin Helsingin Setan aiemmin tällä viikolla järjestämään vaalipaneeliin, jonka osallistujista yksi oli transsukupuolinen ja korjannut sukupuolensa miehestä naiseksi. Kyseinen nainen käytti naisen nimeä ja eli täysin tavallista naisen elämää - mutta juridisesti hän on yhä mies, koska on avioliitossa naisen kanssa eikä lainsäädäntömme hyväksy tällaista tilannetta. Voin vain kuvitella, miten kiusallisia tilanteita tämä aiheuttaa naisen joutuessa esimerkiksi äänestäessään todistamaan henkilöllisyytensä. 

Jäin mielenosoituksen jälkeen vaalimökille kampanjoimaan. Kuulin muun muassa, miten kaikki Helsingin ongelmat johtuvat maahanmuuttajista ja miten EU-kansanäänestyksessä aikoinaan ihmiset äänestivät väärin, koska heitä huijattiin tekemään niin. (Itse olen tuohon täysin viaton, koska tuolloin en ollut edes äänestysikäinen.) No, tämä mieshenkilö sanoikin äänestävänsä Jussi Halla-ahoa, joka lieneekin hänelle täysin oikea valinta. Meitä on moneen junaan.