Vasemmisto - yrittäjän ystävä?

Panu Mustonen ja Wallu Valpio. Kuva: Pia Rouhiainen.

Järjestimme sunnuntaina 26.3. Vasemmistofoorumin kanssa Yrittäjäseminaarin, jonka lähtökohta oli tarkoituksella poleeminen: mitä Vasemmistolla on tarjota yrittäjille? Miksi yrittäjän kannattaisi äänestää Vasemmistoa? Entä millaista voisi olla vasemmistolainen yrittäjäpolitiikka?


Oma roolini tilaisuudessa oli vetää kuntavaaliehdokkaiden paneelikeskustelu, johon osallistuivat Panu Mustonen, Annikki Kaikkonen, Anu Suoranta ja Wallu Valpio. Muilla keskustelijoilla on yritystaustaa, Suoranta taas on työelämän tutkija.  Kun kaikki ehdokkaat olivat Vasemmistoliitosta, ei tarkoituksena ollut niinkään saada aikaan debattia vaan viritellä keskustelua politiikan suuntaviivoista omien kesken. Väitän, että pääsimme ainakin hyvään alkuun. Keskustelussa kävi ilmi, että vasemmistolaisen yrittäjäpolitiikan ytimessä ovat nimenomaan pienyrittäjät ja itsensätyöllistäjät: sellaiset omalla työllään itsensä elättävät ihmiset, jotka asettuvat janalla palkansaajien ja kasvuhakuisen yritystoiminnan väliin ja jotka kasvuyrityksistä intoilevat oikeistovoimat helposti sivuuttavat marginaalipuuhasteluna.

Panelistien silmissä nykyinen Slush-hypetyksen aikakausi on monella tapaa ongelmallinen. Paitsi, että sen ihmiskuva jokaisesta oman onnensa seppänä sotii vasemmiston yhteisöllistä ajattelua vastaan, se antaa myös etenkin nuorille epärealistisia odotuksia. Keskustelijat olivat huolissaan siitä, mitä tämä tekee ihmisille: todellisuus kuitenkin on, että ani harva yrityksistä menestyy, ja pettymys voi olla valtava. "Sellainen yhteiskunta, joka ajaa ihmiset epäonnistumaan, ei voi olla onnellinen", totesi Anu Suoranta.

Keskustelijat paikansivat yhden suuren ongelman siihen, etteivät aloittelevat yrittäjät yksinkertaisesti tiedä yrityksen käytännön hallinnasta tarpeeksi. Meillä annetaan yrittäjyyskasvatusta jo lastentarhassa, mutta kyse on enemmän yrittäjyysmantrojen hokemisesta ja yritysmyönteisen ilmapiirin luomisesta kuin varsinaisten työkalujen antamisesta. Jopa ammatillisissa opinnoissa, joista valmistuville yrittäjyys on usein todennäköinen työllistymisen tapa, ovat yrittäjyysopinnot usein hyvin pinnallisia. Ammattiosaaminen kyllä löytyy, mutta esimerkiksi yrityksen taloushallinnosta ei ole juuri haisuakaan. "Paatos on selvä, mutta työkalut onnettomia", Anu Suoranta kiteytti.

Tähän ongelmaan voisi löytyä ratkaisu yrittäjien verkostoista ja mentoroinnista, jossa kaupunki voisi olla hallinnoivana tahona. Wallu Valpion mukaan monet kentälle tulevat nuoret yrittäjät elävät kuin elokuvamaailmassa, jolla ei juurikaan ole tekemistä yritystoiminnan arjen kanssa. Yksikin keskustelu kokeneen yrittäjän kanssa voisi palauttaa jalat maan pinnalle. Kaupunki voisi myös tarjota työtiloja aloitteleville yrittäjille ja itsensätyöllistäjille niin, että samalla syntyisi myös luontevia verkostoja.

Toinen iso ongelma on se, että työmarkkinat muuttuvat tällä hetkellä nopeammin kuin esimerkiksi lainsäädäntö tai ay-liike ehtivät niihin vastata. Erityisesti kulttuurialalla mutta myös esimerkiksi hoitotyössä itsensätyöllistäminen alkaa olla valmistuneille lähes ensisijainen työllistymisen tapa. Kuitenkaan yhteiskunnassamme ei yhä osata tehdä tarpeeksi eroa massiivisten suuryritysten ja itsensätyöllistäjien välillä, ja moni säädös kohtelee itsensätyöllistäjiä liian karkeasti. Esimerkiksi nimettiin yritystoiminnan lopettamisen jälkeinen neljän kuukauden karenssi, jonka aikana ihminen ei saa mitään sosiaaliturvaa. Ylipäätään siirtymät yrittäjyyden ja palkkatyöläisyyden välillä eivät ole kovin helppoja, ja niihin kaivattaisiin joustoa.

Kaikki keskustelijat olivat huolissaan kehityksestä, joka ajaa ihmisiä pakkoyrittäjiksi. Yrittämään ryhtymisen pitäisi aina olla ihmisen aktiivinen ja tietoinen päätös, Anu Suoranta muistutti. Kaikista ei yksinkertaisesti ole yrittäjiksi, vaikka start-up-väki yrittääkin muuta väittää.

Pien- ja yksinyrittäjien asemaa olisi mahdollista parantaa kuitenkin melko pienilläkin asioilla. Tiedetään, että yrittäjät eivät oikein voi pitää sairauslomaa, mutta vielä hankalampi tilanne on, jos oma lapsi sairastuu eikä kotiin pystyisi jäämään hoitamaan. Aikaisemmin kaupungilta oli mahdollista saada kodinhoitoapua tällaisiin tilanteisiin, eikä tällaisen organisoiminen olisi mitenkään mahdotonta nytkään - ja se auttaisi muitakin kuin yrittäjiä. Hyvät lapsiperheiden palvelut helpottavat perheellisten yrittäjien arkea. Samaten toimivat julkiset terveydenhoitopalvelut auttavat yrittäjiä, joilla ei ole työterveyshuoltoa.

Ylipäätään keskustelijat peräänkuuluttivat kahta asiaa. Toisaalta tulisi ymmärtää, että Suomessa on jo lähes 200 000 itsensätyöllistäjää - puhumme siis niin isosta ihmisjoukosta, että se on pakko alkaa ottaa huomioon jo lainsäädännössäkin. Mutta toisaalta koko tämä ilmapiiri, jossa yrittäjyydestä on muodostunut hypetetty ja glorifioitu ilmiö, pitäisi kyseenalaistaa. "Emme me ole koneita tai robotteja vaan paljon muuta", tuhahti Wallu Valpio. Meillä on muutakin arvoa yhteiskunnalle kuin yritystoimintamme tuottama lisäarvo.

Vasemmalta minä, Panu Mustonen, Annikki Kaikkonen, Anu Suoranta ja Wallu Valpio.
Kuva: Pia Rouhiainen.