Laadukas peruskoulu on tasa-arvon tae

Suomessa olemme tottuneet ajattelemaan, että jokainen koulu on yhtä hyvä. Näin isossa kuvassa toki edelleen onkin: suomalaiset opettajat ovat kansainvälisessä katsannossa pitkälle koulutettuja, opetus laadukasta ja maksutonta. Näistä on syytä pitää kiinni. 

Kohti yhdenvertaista Helsinkiä

Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi maanantaina sekä palveluita että henkilöstöä koskevat yhdenvertaisuussuunnitelmat. On tietenkin hyvä, että tällaiset ylipäätään on tehty - nyt on olemassa työkalu, jonka linjauksiin voi vedota ja jolla voi myös perustella toimenpiteitä. Valitettavasti suunnitelmat ovat kovin suppeat ja kaipaisivat reilusti lihaa luidensa päälle.

Rapista ja positiivisesta diskriminaatiosta

Etuoikeuksiin tottuneesta tasa-arvo tuntuu sorrolta. Netin monilta palstoilta tuttu lause on pyörinyt mielessä tässä hyvän tovin nettipöhinää seuratessa ja lehtiä lukiessa.

Jos minulla olisi vasara...

Kävin toissapäivänä Kirjasto 10:ssä kuuntelemassa Feminismiä kuntapolitiikkaan -keskustelutilaisuutta, jossa olivat mukana Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro, Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Veronika Honkasalo sekä organisaatiotutkija Hertta Vuorenmaa. Keskustelu osoittautuikin erittäin hedelmälliseksi, ja moni kysymys jäi pohdituttamaan.

Tahra iltapuvussa

me rentoudumme tv:n ääreen,
jos filmi on ongelmaton:
niin, ongelmiahan elämässä muutenkin on!
nälkiintyneiden pallomahat vain apeaksi mun saa
ja kuvat köyhyydestä valvottavat Patriciaa...
jos kohti kameraa
käy viime voimillaan bushmanni, Kymppitonniin se vaihdetaan.

-YUP: Porvariston hillitty charmi

Huomasin eilen itsessäni tunteita, joita voisi kuvata poliittisesti epäkorrekteiksi. Minua ei jostain syystä juurikaan liikuttanut se, kuinka monta ikkunaa anarkistit rikkovat tai kuinka monta tägiä he spreijaavat mainoksiin. (Siitä olin toki iloinen, että poliisihevosiin ei ilmeisesti tällä kertaa kajottu.) Sen sijaan tulin aidosti vihaiseksi siitä, miten luokkaretkeläisten reissusta "lähiöst linnaan" uutisoitiin.  Poliisien mottiin jäi niiden muutaman rähinöitsijän lisäksi lukuisia ystäviäni, toimittajia ja ulkopuolisia. Kikkelis kokkelis, mitäs läksit -huutelijoiden sopii muistaa, että mielenosoittaminen on perustuslailla turvattu kansalaisoikeus.

Mitähän ne meistä ajattelee?

Viime viikkoina on kansainvälisiä verkkokeskusteluja lukiessa tullut välillä poikkeuksellisen hyvä mieli omasta suomalaisuudestaan. Tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyn yhteydessä törmäsi todella usein hämmennykseen: miten on mahdollista, että Tom of Finlandin ja Tove Janssonin maa ei ole vielä tällaista lakia säätänyt? Suomihan on aina ollut edistyksellinen tasa-arvoasioissa, ettekö te antaneet naisillekin äänioikeuden todella varhain? Monen silmissä Suomi näyttäytyy tasa-arvon mallimaana, ja vaikka kuinka muistuttelisin itselleni, että meillä on vielä tälläkin saralla paljon tekemistä, saavat tällaiset puheet tuntemaan ylpeyttä siitä, mitä kansakuntani on saanut aikaan - vaikka tuossa kyseisessä laissa menikin hiukan turhan pitkään.

Myydään: valtuustopaikka

Vaalien alla käydään keskustelua ehdokkaiden vaalibudjeteista ja pohditaan sitä, takaako isolla rahalla kampanjointi varmimmin paikan valtuustossa. Keskusteluissa on väläytelty esimerkiksi kattoja rahamäärälle, jonka yksittäinen ehdokas kampanjaansa saa käyttää: esimerkiksi tamperelainen Vasemmiston ehdokas Antti Ronkainen nosti vastikään tämän kissan pöydälle muutenkin erinomaisessa blogauksessaan. Vaalirahoitus on nykyisellään varsin julkista, joten kuka tahansa voi esimerkiksi helsinkiläisten ehdokkaiden ennakkoilmoitusten perusteella tehdä omat johtopäätöksensä rahan käytöstä vaaleissa.

Monelle on kuitenkin uutinen, että suurimmalla osalla puolueista jo ehdokaslistalle pääseminen vaatii rahallista satsausta. Näillä “ehdokasmaksuilla” rahoitetaan esimerkiksi puolueiden yhteismainoksia ja taataan siten puolueelle parempi näkyvyys katukuvassa. Idea saattaa kuulostaa demokraattiselta, mutta on tosiasiassa kaukana siitä: asettamalla tällaisia tullimaksuja puolueet karsivat tehokkaasti vähävaraisimmat pois listoiltaan.

Ehdokasmaksujen taso vaihtelee vaaleittain ja alueittain suuresti. Pikaisen googletuksen perusteella esimerkiksi Helsingin Vihreät perii näissä vaaleissa kandidaateiltaan 150 euroa, demarit 180. Pienituloiselle ihmiselle nuo ovat todella isoja rahoja, eikä liene tarkoituksena kannustaa ihmisiä pikavippeihin saadakseen pärstänsä vaalijulisteeseen. Eduskuntavaaleissa summat ovat vielä absurdimpia: viime vaaleissa Oulun piirissä kepulaisen oli pulitettava 5 000 (!!!) euroa listapaikasta, Uudellamaalla kokoomuslaisen jämpti tonni. Voi kysyä, onko tällä enää mitään tekemistä tasa-arvon kanssa.

Kehitys näyttäisi ikävällä tavalla suosivan varakkaampien pääsyä valtaan. Haluammeko demokratian, jossa hyvätuloiset ostavat itselleen näyttävän julkisivukampanjan? Haluatko sinä antaa äänesi ajatusten vai sliipatun pari metriä korkean bussipysäkkimainoksen perusteella?

Ainakin Vasemmistolle on tärkeää, että kansalainen voi asettua vaaleissa ehdolle varallisuudestaan riippumatta. Siksi Vasemmistolla ei ole ehdokasmaksuja näissäkään vaaleissa. Sen, minkä mainostilassa menetämme, voitamme monipuolisessa ja laadukkaassa ehdokaslistassa. Ääni Vasemmistolle on ääni aidolle tasa-arvolle, jossa sisältö ratkaisee, ei ostettu julkisuus.

Mikko Pöri, ehdolla Helsingissä, vaalibudjetti n. 250 €

Elina Vainikainen, ehdolla Helsingissä, vaalibudjetti n. 200 €