Ensihoitajien työturvallisuus ei ole maahanmuuttokysymys

Törmäsin tänään uutiseen, joka sai minut raivoihini kahdella tasolla. Kyse on siis tapauksesta, jossa kolme mieshenkilöä kävi Helsingissä ensihoitajien ja poliisin kimppuun, tässä esimerkiksi Ilta-Sanomien teksti asiasta.

Ensihoitajien työssään kohtaama väkivalta on ihan todellinen ongelma, josta on syytä puhua ja jonka syitä pohtia - ja pyrkiä niihin puuttumaan. Varsin iso osa siitä palautuu päihteidenkäyttöön, mitä tuskin on hankalaa käsittää: monet päihteet ja etenkin yhdessä käytettyinä saattavat lisätä aggressiivisuutta. Tässä kyseisessäkin uutisessa kyseessä on ollut päihtynyt henkilö kumppaneineen, eikä tässä valitettavasti ole mitään hirveän yllättävää.

Veropornoa ja propagandaa

En ole jaksanut olla järin kiinnostunut tästä etenkin lööppilehdistölle tärkeästä kalendaaririitistä, tulo- ja verotietojen julkistamisesta. Sosiaalisen median syötteet kertovat minulle kuitenkin sen, mistä ihmiset nyt ovat pöyristyneet tai mikä on kohahduttanut kansan syviä rivejä.

Rajat kiinni, raajat auki! Rasismi ja naisviha verkossa

Kirjoitus on julkaistu Perusteessa 1-2/2016. Pahoittelen alaviitteiden epäkäytännöllistä sijoittamista jutun loppuun.


Rasismi on vallannut alaa suomalaisessa verkkokeskustelussa ja naisvihamieliset asenteet ovat vahvistuneet sen kanssa rinta rinnan. Medialla ja poliitikoilla on keskeinen rooli tämän ilmiön torjumisessa.

Ihmisen oikeudesta suruun

Kun Anders Behring Breivik iski demarinuorten kesäleirille, otin sen henkilökohtaisesti. Veriteko yhdistettynä joukkomurhaajan kylmäävään manifestiin tuntui olevan kohdistettu juuri kaikkia niitä pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja demokratian arvoja vastaan, joiden varaan olen rakentanut poliittisen identiteettini. Paitsi, että kymmenien nuorten tappaminen on itsessään hirvittävää, edelläkuvattua taustaa vasten se tuntui vieläkin hirvittävämmältä. Tuolla olisin voinut olla minä tai joku tovereistani.

Organisoimatonta pahoinvointia

Kyllähän sen nyt tiesi jo etukäteen, että näistä Kiakkovierasjuhlista tulee sanomista: siinä, että isot rauhanomaisina alkaneet mielenilmaukset eskaloituvat mellakoinniksi, ei ole enää Suomessakaan mitään uutta. Uutta ei ole myöskään se, että rauhanomainen mielenilmaus, jossa valokuvien ja läsnäolleiden kertomusten perusteella ihmiset muun muassa leikkivät lumisotaa ja jutustelivat keskenään Juti-naamareissa, jää uutisoinnissa ikkunoiden hajottamisen tuottaman shokkiwau-efektin varjoon. Uutta ja vastenmielistä on sen sijaan poliisin tapa kuvata tapahtunutta "organisoiduksi rikollisuudeksi".

Mielenkiintoiseksi tämän tekee etenkin se, että poliisi on toistuvasti median välityksellä kertonut meille, että kaasuiskuista sun muista huolimatta Suomessa "ei ole järjestäytynyttä äärioikeistoa". Kuitenkin, kun huomattavan humalaiset nuoret, joilla selvästi ei ollut mitään yhteistä poliittista nimittäjää (lausuntojahan on antanut muun muassa persuksi tunnustautuva herra), hajottavat paikkoja ja vastustavat poliisia, kyseessä on mafiaan verrattava ilmiö. Ja vaikka kuinka pääoman ja järjestysvallan monoliittien mätkimisestä oltaisiinkin huudeltu somessa etukäteen, ei se silti tee porukasta mitään järjestäytynyttä rikollisliigaa. Sovitut myllyt tunnetaan futishuligaaniskenessäkin: no, pitäähän joku heitäkin rikollisina.

Ja minä ainakin tulkitsin Kiakkovieraiden "hyytävät ohjeet" lähinnä toki lähtökohtaisen sotaisasta kiakkoslangista väännetyksi huumoriksi, en yllytyksiksi väkivaltaan. Näin asian olivat tulkinneet myös parisataa torilla tavannutta.

Mitenkään en puolustele mellakoitsijoita, ja etenkin poliisihevosen kimppuun käyminen on mielestäni epämiellyttävää. Olen vain vuosi vuodelta yhä vihaisempi siitä, miten julkinen sana ja siinä esiin pääsevät tahot käyttävät marginaalista mellakoijien joukkoa keppihevosenaan sen sivuttamisessa, että ihan oikeasti tässä maassa on syytäkin mielenilmauksille. Julkinen sana soimatessaan riehujia ei tee elettäkään sen ymmärtämiseksi, mistä riehuminen saattaisi johtua eikä anna palstatilaa yhteiskunnalliselle pahoinvoinnille ja epätasa-arvolle, joita rauhanomaiset mielenosoittajat halusivat nostaa esille. Ei ihminen, joka on tyytyväinen elämäänsä ja yhteiskuntaan, käy hakkaamaan elävää luontokappaletta. Mellakointi on oire, ei sairaus.