Laadukas peruskoulu on tasa-arvon tae

Suomessa olemme tottuneet ajattelemaan, että jokainen koulu on yhtä hyvä. Näin isossa kuvassa toki edelleen onkin: suomalaiset opettajat ovat kansainvälisessä katsannossa pitkälle koulutettuja, opetus laadukasta ja maksutonta. Näistä on syytä pitää kiinni. 

Arvostusta amiksille!

Eduskunta keskusteli keskiviikkona ammattikoulutuksen leikkauksia koskeneesta välikysymyksestä. Vaikka kuinka hallituspuolueet haluaisivatkin leimata välikysymyksen opposition vaalikampanjatempuksi, se on juuri nyt enemmän kuin tarpeellinen. Ammatilliseen koulutukseen kohdistuu Suomessa tällä hetkellä niin valtavia muutospaineita, ettei asiaa voi ohittaa olankohautuksella.

Intersektionaalisuutta, ei ruusuja

Hyvää naistenpäivää! Tänäkään vuonna en kaipaa ruusuja, vaan lahjaksi saa antaa murskatun patriarkaatin (1 kpl) hopealautasella, kiitos. Ja sitten asiaan.

Kun aloittelin naistutkimuksen (nyk. sukupuolentutkimus) opintoja viime vuosituhannen lopulla, oli feminismin niin kutsuttu kolmas aalto vielä tuloillaan. Innostuin isosti brittiläisestä tyttötutkimuksesta, joka viehätti minua erityisesti paitsi toki aihepiirinsä takia, myös siksi, että kaikessa analyysissä oli huomioitu gender, race and class: sukupuoli, rotu ja luokka. Brittiläinen yhteiskunta toki oli tuolloinkin paljon monietnisempi ja voimakkaammin luokkiin jakautuva kuin suomalainen, mutta monet ajatukset tuntuivat hyvin järkeenkäyviltä kotoisessakin kehyksessä. Mietin, miksei tästä puhuta Suomessa juurikaan.

Hyörinästä hyvinvointiin

Sain Facebookissa kommentin.

Teidän agendassahan on täyttää Helsinki siirtolaisilla, joiden työllistymismahdollisuudet ovat harvinaisen heikot. Se nimenomaan lisää eriarvoistumista ja johtaa ennen pitkää ongelmalähiöiden kasvuun.

Viime päivinä on uutisoitu Rinkebyn ongelmista ja moni on huolestunut Ruotsin tilanteesta: palavatko kohta meilläkin roskikset lähiöissä? Huoli on sinänsä täysin aiheellinen, ja meidän onkin syytä pyrkiä välttämään samat virheet, joita Ruotsissa on tehty. On tärkeää pyrkiä ymmärtämään ongelmien syitä, jotka tapaavat olla moninaisemmat kuin äkkiseltään luulisi.

Rapista ja positiivisesta diskriminaatiosta

Etuoikeuksiin tottuneesta tasa-arvo tuntuu sorrolta. Netin monilta palstoilta tuttu lause on pyörinyt mielessä tässä hyvän tovin nettipöhinää seuratessa ja lehtiä lukiessa.

Tietääkö äiti parhaiten? Tietämisen tavat ja kuntavaalit

Kasvatus, koulutus ja sivistys ovat poliittisia intohimojani. Toinen tutkintoni on kasvatusalalta, ja lisäksi olen työskennellyt sekä opettajana, nuorisotyöntekijänä että lastensuojelujärjestössä. Tästä huolimatta asiantuntemukseni kasvatuksen ja koulutuksen saralla on usein mitätöity äitikortilla: enhän voi tietää perheiden arjesta oikeasti mitään, koska olen lapseton.

Kohti vaaleja: tulipalojen sammuttamisesta niiden ehkäisyyn

Usein unohtuu, että kouluissa työskentelee paljon muitakin aikuisia kuin vain opettajia. Oppilaiden hyvinvoinnista ja oppimisen edellytyksistä huolehtivat kouluterveydenhoitajat, kuraattorit, psykologit sekä koulunkäyntiavustajat. Ja aivan liian usein unohtuu, että näiden omien alojensa ammattilaisten rooli kouluyhteisössä on elintärkeä. Ja usein opetuksesta säästettäessä oppilashuolto on ensimmäisenä liipaisimella.

Työvoimapoliittista kiirehtimisimperatiivia purkamassa

Opiskelen tällä hetkellä avoimessa yliopistossa lapsi- ja nuorisotutkimusta. Käyn tällä hetkellä kurssia nimeltä Nuoruus ja syrjäytyminen, ja tämä äsken palauttamani nuorisotakuuta ruotiva kurssitehtävä tuntui sellaiselta, että aihepiiri saattaisi jotakuta kiinnostaa. Julkaisen sen siis täällä, odottelen innolla myös kurssilaisten ja opettajan palautetta...

_______

Tuskin olen ainoa, joka latasi nuorisotakuuseen suuria odotuksia. Ajatus siitä, että nuorten hankala asema yhteiskunnan monilla eri sektoreilla otettaisiin kerrankin vakavasti, tuntui hyvältä ja oikeansuuntaiselta. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Sedät jaksaa väistellä

Joskus yhteiskunnallista keskustelua seuratessa, joukkoviestinten kautta tai muuten, tulee vähän hämmentynyt olo: ratkaisuiksi ongelmiin esitetään jos minkälaista byrokraattista hilavitkutinta sen sijaan, että käytäisiin kiinni villakoiran ytimeen. 

Ajatus hiipi taas väkisinkin mieleen seuratessani äskeistä A-talk-ohjelmaa, jossa keskusteltiin Osmo Soininvaaran ja Juhana Vartiaisen tuoreesta raportista. Nuorisotyöttömyys on todellinen ongelma, ja sinänsä tervehdin noussutta keskustelua ilolla. En vain ihan osta raportin esityksiä nuorten palkka-alesta ja verokompensaatioista ratkaisuina ongelmaan, sillä ne eivät puutu työttömyyden todellisiin syihin vaan tarjoavat vain väliaikaista laastaria. 

Keskustelussa nostettiin moneen otteeseen esille se fakta, että työttömyysongelma koskee erityisesti kouluttamattomia nuoria. Näin arkijärjellä ajateltuna ensisijainen ratkaisu löytyisi siis koulutuksen lisäämisestä, ei tasa-arvoa romuttavista hierarkioista. Työmarkkinoillamme on edelleen kohtaanto-ongelma, eli työpaikkoja kyllä on, mutta osaavaa työvoimaa ei, ainakaan tarpeeksi ja kaikille aloille. Olisi siis määrätietoisesti panostettava siihen, että nuorisotakuun mukaisesti jokainen nuori saisi koulutus- tai työharjoittelupaikan, ja vielä suorittaisi aloitetun koulutuksen loppuun. Opintojen ohjauksella on tässä keskeinen merkitys, samoin mahdollisuudella opintojen yksilölliseen räätälöintiin ja joustoihin. Valitettava tosiasia kun on, että pelkällä peruskoulun päättötodistuksella ei nykyisillä työmarkkinoilla kovin paljoa tee. 

Toinen ongelma työttömillä nuorilla on, että työkokemusta on vaikea hankkia: lyhyitä työpestejä ja silpputöitä olisi tarjolla usein helpostikin, mutta kun palkka vähennetään toimeentulotuesta, ei epätyypillisen työn vastaanotto kannata. Vähemmästäkin passivoituu. Paras ratkaisu tähän olisi perustulo, jolloin lyhytaikainenkin työ kohentaisi elintasoa ja mahdollistaisi työkokemuksen hankkimisen.