Perustuloa ei saa unohtaa

Perustulo on ollut viime päivinä taas kovasti esillä. Vaikka kansalaisaloite perustulon käyttöönottamiseksi ei saanutkaan riittävästi allekirjoituksia, on ilahduttavaa, miten asiaa jaksetaan rummuttaa yhä. Viime viikolla sekä julkaistiin ajatuspaja Tänkin, Sitran ja Telan selvitys perustulokokeilusta että saatiin kuulla kanadalaista perustuloasiantuntija Evelyn Forgetia, joka vieraili Suomessa perustuloverkosto BIEN Finlandin kutsumana.

Pääsin kuuntelemaan Forgetia tiistaina eduskunnassa. Tilaisuuden olivat järjestäneet Vasemmistoliiton, vihreiden ja keskustan eduskuntaryhmät ajatuspajoineen, joten työpaikkani varjolla sain luikahtaa arvovaltaiseen seuraan. Vasemmisto ja vihreät ovat olleet perustulokysymyksissä aktiivisia jo kauan, kepu on löytänyt ne uudestaan viime aikoina Juha Sipilän ulostulojen myötä - on muistettava, että puolue on ollut perustulo/kansalaispalkkakeskustelun alkuhämärissä hyvinkin edistyksellinen.

Sedät jaksaa väistellä

Joskus yhteiskunnallista keskustelua seuratessa, joukkoviestinten kautta tai muuten, tulee vähän hämmentynyt olo: ratkaisuiksi ongelmiin esitetään jos minkälaista byrokraattista hilavitkutinta sen sijaan, että käytäisiin kiinni villakoiran ytimeen. 

Ajatus hiipi taas väkisinkin mieleen seuratessani äskeistä A-talk-ohjelmaa, jossa keskusteltiin Osmo Soininvaaran ja Juhana Vartiaisen tuoreesta raportista. Nuorisotyöttömyys on todellinen ongelma, ja sinänsä tervehdin noussutta keskustelua ilolla. En vain ihan osta raportin esityksiä nuorten palkka-alesta ja verokompensaatioista ratkaisuina ongelmaan, sillä ne eivät puutu työttömyyden todellisiin syihin vaan tarjoavat vain väliaikaista laastaria. 

Keskustelussa nostettiin moneen otteeseen esille se fakta, että työttömyysongelma koskee erityisesti kouluttamattomia nuoria. Näin arkijärjellä ajateltuna ensisijainen ratkaisu löytyisi siis koulutuksen lisäämisestä, ei tasa-arvoa romuttavista hierarkioista. Työmarkkinoillamme on edelleen kohtaanto-ongelma, eli työpaikkoja kyllä on, mutta osaavaa työvoimaa ei, ainakaan tarpeeksi ja kaikille aloille. Olisi siis määrätietoisesti panostettava siihen, että nuorisotakuun mukaisesti jokainen nuori saisi koulutus- tai työharjoittelupaikan, ja vielä suorittaisi aloitetun koulutuksen loppuun. Opintojen ohjauksella on tässä keskeinen merkitys, samoin mahdollisuudella opintojen yksilölliseen räätälöintiin ja joustoihin. Valitettava tosiasia kun on, että pelkällä peruskoulun päättötodistuksella ei nykyisillä työmarkkinoilla kovin paljoa tee. 

Toinen ongelma työttömillä nuorilla on, että työkokemusta on vaikea hankkia: lyhyitä työpestejä ja silpputöitä olisi tarjolla usein helpostikin, mutta kun palkka vähennetään toimeentulotuesta, ei epätyypillisen työn vastaanotto kannata. Vähemmästäkin passivoituu. Paras ratkaisu tähän olisi perustulo, jolloin lyhytaikainenkin työ kohentaisi elintasoa ja mahdollistaisi työkokemuksen hankkimisen.