Ei natseja mihinkään

Olen ollut lukuisissa jalkapallo-otteluissa, joissa on myllytetty. Olen myös esiintynyt lukuisia kertoja julkisuudessa futisfanin ominaisuudessa, myös huliganismista puhuen. Kuitenkaan en ole ainakaan havainnut, että itseäni olisi koskaan syytetty huliganismista tai edes sen hyväksymisestä. Matseissa käy tuhansia ihmisiä, lapsiakin, ja koko tämän possen leimaaminen mellakoitsijoiksi olisi huomattavan mottipäistä. 

Tahra iltapuvussa

me rentoudumme tv:n ääreen,
jos filmi on ongelmaton:
niin, ongelmiahan elämässä muutenkin on!
nälkiintyneiden pallomahat vain apeaksi mun saa
ja kuvat köyhyydestä valvottavat Patriciaa...
jos kohti kameraa
käy viime voimillaan bushmanni, Kymppitonniin se vaihdetaan.

-YUP: Porvariston hillitty charmi

Huomasin eilen itsessäni tunteita, joita voisi kuvata poliittisesti epäkorrekteiksi. Minua ei jostain syystä juurikaan liikuttanut se, kuinka monta ikkunaa anarkistit rikkovat tai kuinka monta tägiä he spreijaavat mainoksiin. (Siitä olin toki iloinen, että poliisihevosiin ei ilmeisesti tällä kertaa kajottu.) Sen sijaan tulin aidosti vihaiseksi siitä, miten luokkaretkeläisten reissusta "lähiöst linnaan" uutisoitiin.  Poliisien mottiin jäi niiden muutaman rähinöitsijän lisäksi lukuisia ystäviäni, toimittajia ja ulkopuolisia. Kikkelis kokkelis, mitäs läksit -huutelijoiden sopii muistaa, että mielenosoittaminen on perustuslailla turvattu kansalaisoikeus.

Oikeutta elimille!

Sade Kondelin avasi mielenosoituksen.

"Ootteks te tosissanne?" "Vittu te ootte sairaita."

Olin tänään mukana transsukupuolisten pakkosterilointia vastustavassa mielenosoituksessa Asema-aukiolla. Mielenosoitus sujui muuten erinomaisen hyvässä hengessä, mutta jostain syystä muutamien ihmisten piti tulla huutelemaan suureen ääneen asiattomuuksia satapäiselle miekkarijoukolle. Aihepiiri saattaa toki tuntua monesta tavan tallaajasta vieraalta ja kaukaiselta, mutta silti ihmisten reaktiot ihmetyttävät. Mikä tässä perustavanlaatuisessa ihmisoikeuskysymyksessä on niin ärsyttävää, että se noin provosoi ihmisiä?

Olen tullut siihen tulokseen, että kyse on ensi sijassa ymmärtämättömyydestä ja haluttomuudesta ymmärtää. Kaksinapainen sukupuolijärjestelmä on niin voimakkaasti elämismaailmaamme järjestävä tekijä, että pienetkin poikkeamat normista koetaan helposti ahdistaviksi ja hämmentäviksi. Transihmisiä on kuitenkin aina ollut ja tulee aina olemaan. Rasismin osaamme jo tuomita, samoin homofobian (vaikka toki tekemistä näilläkin saroilla vielä paljon on), mutta transsukupuoliset ovat yhteiskunnassamme lähes täysin näkymättömiä. Kunnioitan suuresti julkisuudessa esiintyneitä transihmisiä, kuten Marja-Sisko Aaltoa. Tässä asenneilmapiirissä vaatii suunnatonta rohkeutta tulla omilla kasvoillaan transkaapista ulos.

Kaksinapaiselle sukupuolijärjestelmälle perustuvassa lainsäädännössämme on paljon epäkohtia, jotka hankaloittavat transihmisten arkea. Osallistuin Helsingin Setan aiemmin tällä viikolla järjestämään vaalipaneeliin, jonka osallistujista yksi oli transsukupuolinen ja korjannut sukupuolensa miehestä naiseksi. Kyseinen nainen käytti naisen nimeä ja eli täysin tavallista naisen elämää - mutta juridisesti hän on yhä mies, koska on avioliitossa naisen kanssa eikä lainsäädäntömme hyväksy tällaista tilannetta. Voin vain kuvitella, miten kiusallisia tilanteita tämä aiheuttaa naisen joutuessa esimerkiksi äänestäessään todistamaan henkilöllisyytensä. 

Jäin mielenosoituksen jälkeen vaalimökille kampanjoimaan. Kuulin muun muassa, miten kaikki Helsingin ongelmat johtuvat maahanmuuttajista ja miten EU-kansanäänestyksessä aikoinaan ihmiset äänestivät väärin, koska heitä huijattiin tekemään niin. (Itse olen tuohon täysin viaton, koska tuolloin en ollut edes äänestysikäinen.) No, tämä mieshenkilö sanoikin äänestävänsä Jussi Halla-ahoa, joka lieneekin hänelle täysin oikea valinta. Meitä on moneen junaan.