me rentoudumme tv:n ääreen,
jos filmi on ongelmaton:
niin, ongelmiahan elämässä muutenkin on!
nälkiintyneiden pallomahat vain apeaksi mun saa
ja kuvat köyhyydestä valvottavat Patriciaa...
jos kohti kameraa
käy viime voimillaan bushmanni, Kymppitonniin se vaihdetaan.
-YUP: Porvariston hillitty charmi
Huomasin eilen itsessäni tunteita, joita voisi kuvata poliittisesti epäkorrekteiksi. Minua ei jostain syystä juurikaan liikuttanut se, kuinka monta ikkunaa anarkistit rikkovat tai kuinka monta tägiä he spreijaavat mainoksiin. (Siitä olin toki iloinen, että poliisihevosiin ei ilmeisesti tällä kertaa kajottu.) Sen sijaan tulin aidosti vihaiseksi siitä, miten luokkaretkeläisten reissusta "lähiöst linnaan" uutisoitiin. Poliisien mottiin jäi niiden muutaman rähinöitsijän lisäksi lukuisia ystäviäni, toimittajia ja ulkopuolisia. Kikkelis kokkelis, mitäs läksit -huutelijoiden sopii muistaa, että mielenosoittaminen on perustuslailla turvattu kansalaisoikeus.
Ei ole sattumaa, että eilisen ja viimevuotisen kaltaisia hulinoita on alkanut esiintyä juuri nyt, ei vain Suomessa vaan kaikkialla maailmassa. Jatkuvasti kasvavat tuloerot, köyhyys, pahoinvointi ja kyllästyminen poliittisen päätöksenteon vaihtoehdottomuuteen ovat saaneet kansan lähtemään kaduille - ja syystä. Liikehdinnän typistäminen pelkäksi vihaisten känniääliöiden riehumiseksi ei tee oikeutta taustalla vaikuttaville asioille, joista on vaiettu liian kauan.
En puolustele mitenkään yksityisomaisuuden rikkomista. On kuitenkin vaikea kuvitella nykyään tämänkaltaisen mielenosoituksen saavan julkisuutta ilman vandalismia, ja se tässä on huolestuttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti