Miksi siitä on puhuttava

Sosiaalisessa mediassa on puhututtanut kovasti 11-vuotiaan Valtterin esiintyminen televisiossa. Valtteri kertoi rohkeasti, miten ikävältä rasistinen kiusaaminen tuntuu ja kosketti monia. Ohjelma synnytti myös hieman omituisen sivujuonteen: ympäri nettiä on pohdittu, miksi ihmeessä rasistisesta kiusaamisesta pitää tehdä niin suuri numero. Lapsethan ovat kiusanneet toisiaan maailman sivu milloin mistäkin syystä, miksi ihmeessä n**kerittely sun muu olisi jotenkin eri asia?

Olen näiden keskustelijoiden kanssa tietenkin aivan samaa mieltä siitä, että kiusaaminen ylipäätään pitää tuomita jyrkästi ja siitä pitää puhua. Siitä huolimatta rasismilla ja muulla kiusaamisella on eroja, joita on syytä selventää.

Läskit ja rillipäät älkööt vaivautuko

Rohkaisin mieleni ja piipahdin ennen joulua Facebookin suositulla Rajat kiinni -sivulla - tiedättehän, tämä yhteisö, jossa kirjoittelu on johtanut jo ainakin yksiin potkuihin ja lukemattomiin toinen toistaan raflaavampiin kuvakaappauksiin. En yllättynyt näkemästäni niin kutsutun maahanmuuttokritiikin eli avoimen rasismin, poliitikkojen tappamisella fantasiointien sekä raiskauksilla hekumoinnin suhteen. Sen sijaan yhteisön eräs toinen piirre onnistui tulemaan puun takaa ja jäi pohdituttamaan.