Kohti yhdenvertaista Helsinkiä

Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi maanantaina sekä palveluita että henkilöstöä koskevat yhdenvertaisuussuunnitelmat. On tietenkin hyvä, että tällaiset ylipäätään on tehty - nyt on olemassa työkalu, jonka linjauksiin voi vedota ja jolla voi myös perustella toimenpiteitä. Valitettavasti suunnitelmat ovat kovin suppeat ja kaipaisivat reilusti lihaa luidensa päälle.

Vasemmistofeministinen manifesti

Teimme helsinkiläisten kuntavaaliehdokkaiden kanssa kuntapoliittisen vasemmistofeministisen manifestin, jonka julkaisimme Facebookissa ja luimme ääneen vaalikontin Feministi-iltapäivässä. Julkaisen sen nyt myös täällä.

Vasemmisto - yrittäjän ystävä?

Panu Mustonen ja Wallu Valpio. Kuva: Pia Rouhiainen.

Järjestimme sunnuntaina 26.3. Vasemmistofoorumin kanssa Yrittäjäseminaarin, jonka lähtökohta oli tarkoituksella poleeminen: mitä Vasemmistolla on tarjota yrittäjille? Miksi yrittäjän kannattaisi äänestää Vasemmistoa? Entä millaista voisi olla vasemmistolainen yrittäjäpolitiikka?

Arvostusta amiksille!

Eduskunta keskusteli keskiviikkona ammattikoulutuksen leikkauksia koskeneesta välikysymyksestä. Vaikka kuinka hallituspuolueet haluaisivatkin leimata välikysymyksen opposition vaalikampanjatempuksi, se on juuri nyt enemmän kuin tarpeellinen. Ammatilliseen koulutukseen kohdistuu Suomessa tällä hetkellä niin valtavia muutospaineita, ettei asiaa voi ohittaa olankohautuksella.

Intersektionaalisuutta, ei ruusuja

Hyvää naistenpäivää! Tänäkään vuonna en kaipaa ruusuja, vaan lahjaksi saa antaa murskatun patriarkaatin (1 kpl) hopealautasella, kiitos. Ja sitten asiaan.

Kun aloittelin naistutkimuksen (nyk. sukupuolentutkimus) opintoja viime vuosituhannen lopulla, oli feminismin niin kutsuttu kolmas aalto vielä tuloillaan. Innostuin isosti brittiläisestä tyttötutkimuksesta, joka viehätti minua erityisesti paitsi toki aihepiirinsä takia, myös siksi, että kaikessa analyysissä oli huomioitu gender, race and class: sukupuoli, rotu ja luokka. Brittiläinen yhteiskunta toki oli tuolloinkin paljon monietnisempi ja voimakkaammin luokkiin jakautuva kuin suomalainen, mutta monet ajatukset tuntuivat hyvin järkeenkäyviltä kotoisessakin kehyksessä. Mietin, miksei tästä puhuta Suomessa juurikaan.

Ei kaupunkisuunnittelua huutoäänestyksellä

Sturenkatu. Kuva: Hans Põldoja / cc2.0 / Flickr

Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjassa liftareille kuvataan vastaansanomattoman nihilistisesti kunnallista byrokratiaa. Kirjan päähenkilö Arthur Dent on pöyristynyt siitä, että hänen talonsa yli aiotaan rakentaa tie. (Luonnollisesti myöhemmin koko planeetta kokee saman kohtalon hypergalaktisen ohitustien vuoksi, mutta ei mennä nyt siihen.)

Hyörinästä hyvinvointiin

Sain Facebookissa kommentin.

Teidän agendassahan on täyttää Helsinki siirtolaisilla, joiden työllistymismahdollisuudet ovat harvinaisen heikot. Se nimenomaan lisää eriarvoistumista ja johtaa ennen pitkää ongelmalähiöiden kasvuun.

Viime päivinä on uutisoitu Rinkebyn ongelmista ja moni on huolestunut Ruotsin tilanteesta: palavatko kohta meilläkin roskikset lähiöissä? Huoli on sinänsä täysin aiheellinen, ja meidän onkin syytä pyrkiä välttämään samat virheet, joita Ruotsissa on tehty. On tärkeää pyrkiä ymmärtämään ongelmien syitä, jotka tapaavat olla moninaisemmat kuin äkkiseltään luulisi.

Rapista ja positiivisesta diskriminaatiosta

Etuoikeuksiin tottuneesta tasa-arvo tuntuu sorrolta. Netin monilta palstoilta tuttu lause on pyörinyt mielessä tässä hyvän tovin nettipöhinää seuratessa ja lehtiä lukiessa.

Maahanmuuttopolitiikkaa by perkele

Viime päivinä on taas saanut lukea uutisia, jotka panevat miettimään, perustuuko Suomen nykyinen maahanmuuttopolitiikka ilkeyteen, ymmärtämättömyyteen vai kenties molempiin. Kuopion Palloseurassa pelaava Gbolahan Salami ei saa tavata perhettään, koska Suomi ei myönnä tämän nigerialaiselle vaimolle ja lapselle viisumeja. Suurlähetystössä epäillään, etteivät Salamin perheenjäsenet palaisikaan takaisin Nigeriaan loman päätyttyä vaan jäisivät Suomeen hakemaan turvapaikkaa.

Kohti vaaleja: pysäytetään eriarvoistuminen

Osallistuin muutama viikko sitten Helsingin kaupunginvaltuuston strategiaseminaariin. Valtuustokauden mittainen strategiakausi on päättymäisillään, ja nyt oli aika vetää lankoja yhteen ja suunnitella tulevaa. Kuulimme esittelyitä eri hallinnonaloilta ja eri näkökulmista, ja yksi asia nousi erityisesti esiin: eriarvoistumisen pysäyttäminen on lähitulevaisuutemme suurin haaste.

Kohti vaaleja: Kuka pelkää feministiä?

Olen törmännyt usein väitteeseen, että kaikki "ismit" ovat vähän pelottavia eikä sellaisia halua itseensä saati vaaliehdokkaaseensa yhdistää. Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että kaikenlainen tunnustautuminen jonkin nimetyn aatteen kannattajaksi olisi jonkinlaista fanatismia (sic) ja siksi leimautumista olisi parempi välttää.

Jos minulla olisi vasara...

Kävin toissapäivänä Kirjasto 10:ssä kuuntelemassa Feminismiä kuntapolitiikkaan -keskustelutilaisuutta, jossa olivat mukana Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro, Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Veronika Honkasalo sekä organisaatiotutkija Hertta Vuorenmaa. Keskustelu osoittautuikin erittäin hedelmälliseksi, ja moni kysymys jäi pohdituttamaan.

Tietääkö äiti parhaiten? Tietämisen tavat ja kuntavaalit

Kasvatus, koulutus ja sivistys ovat poliittisia intohimojani. Toinen tutkintoni on kasvatusalalta, ja lisäksi olen työskennellyt sekä opettajana, nuorisotyöntekijänä että lastensuojelujärjestössä. Tästä huolimatta asiantuntemukseni kasvatuksen ja koulutuksen saralla on usein mitätöity äitikortilla: enhän voi tietää perheiden arjesta oikeasti mitään, koska olen lapseton.