sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Tahra iltapuvussa

me rentoudumme tv:n ääreen,
jos filmi on ongelmaton:
niin, ongelmiahan elämässä muutenkin on!
nälkiintyneiden pallomahat vain apeaksi mun saa
ja kuvat köyhyydestä valvottavat Patriciaa...
jos kohti kameraa
käy viime voimillaan bushmanni, Kymppitonniin se vaihdetaan.

-YUP: Porvariston hillitty charmi

Huomasin eilen itsessäni tunteita, joita voisi kuvata poliittisesti epäkorrekteiksi. Minua ei jostain syystä juurikaan liikuttanut se, kuinka monta ikkunaa anarkistit rikkovat tai kuinka monta tägiä he spreijaavat mainoksiin. (Siitä olin toki iloinen, että poliisihevosiin ei ilmeisesti tällä kertaa kajottu.) Sen sijaan tulin aidosti vihaiseksi siitä, miten luokkaretkeläisten reissusta "lähiöst linnaan" uutisoitiin.  Poliisien mottiin jäi niiden muutaman rähinöitsijän lisäksi lukuisia ystäviäni, toimittajia ja ulkopuolisia. Kikkelis kokkelis, mitäs läksit -huutelijoiden sopii muistaa, että mielenosoittaminen on perustuslailla turvattu kansalaisoikeus.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Mitähän ne meistä ajattelee?

Viime viikkoina on kansainvälisiä verkkokeskusteluja lukiessa tullut välillä poikkeuksellisen hyvä mieli omasta suomalaisuudestaan. Tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyn yhteydessä törmäsi todella usein hämmennykseen: miten on mahdollista, että Tom of Finlandin ja Tove Janssonin maa ei ole vielä tällaista lakia säätänyt? Suomihan on aina ollut edistyksellinen tasa-arvoasioissa, ettekö te antaneet naisillekin äänioikeuden todella varhain? Monen silmissä Suomi näyttäytyy tasa-arvon mallimaana, ja vaikka kuinka muistuttelisin itselleni, että meillä on vielä tälläkin saralla paljon tekemistä, saavat tällaiset puheet tuntemaan ylpeyttä siitä, mitä kansakuntani on saanut aikaan - vaikka tuossa kyseisessä laissa menikin hiukan turhan pitkään.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Perustuloa ei saa unohtaa

Perustulo on ollut viime päivinä taas kovasti esillä. Vaikka kansalaisaloite perustulon käyttöönottamiseksi ei saanutkaan riittävästi allekirjoituksia, on ilahduttavaa, miten asiaa jaksetaan rummuttaa yhä. Viime viikolla sekä julkaistiin ajatuspaja Tänkin, Sitran ja Telan selvitys perustulokokeilusta että saatiin kuulla kanadalaista perustuloasiantuntija Evelyn Forgetia, joka vieraili Suomessa perustuloverkosto BIEN Finlandin kutsumana.

Pääsin kuuntelemaan Forgetia tiistaina eduskunnassa. Tilaisuuden olivat järjestäneet Vasemmistoliiton, vihreiden ja keskustan eduskuntaryhmät ajatuspajoineen, joten työpaikkani varjolla sain luikahtaa arvovaltaiseen seuraan. Vasemmisto ja vihreät ovat olleet perustulokysymyksissä aktiivisia jo kauan, kepu on löytänyt ne uudestaan viime aikoina Juha Sipilän ulostulojen myötä - on muistettava, että puolue on ollut perustulo/kansalaispalkkakeskustelun alkuhämärissä hyvinkin edistyksellinen.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Vastauksia standardiargumentteihin, osa 1

Olen viime päivinä käynyt useita keskusteluja sosiaalisessa mediassa siitä, millainen on hyvä poliitikko ja miten hänen tulisi toimia. Nämä keskustelut johtavat usein pohdintoihin äänestämisestä ja äänestämättä jättämisestä, ja usein niissä toistuvat hyvin samankaltaiset argumentit. Koska olen suhteessa laiskuuteeni hieman turhan kiireinen, kasaan tähän muutamia vakiovastauksia näihin standardiväittämiin. Voin sitten puuhakkaampana hetkenä kopipeistailla niitä strategisiin kohteisiin. Ja siis näitä on todellakin tulossa sarja, beware.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Kirjoituksia arvotyhjiöstä

Eduskunta äänestää ensi perjantaina tasa-arvoisesta avioliittolaista. Asiasta lienee jo sanottu noin kaikki moneen kertaan, joten puutun tässä erääseen, itseäni huomattavasti häiritsevään keskustelun sivujuonteeseen.

On aivan inhimillistä pitää omaa arvomaailmaansa parempana ja pätevämmin perusteltuna kuin jonkun toisen. Sen sijaan se, että kiistää toisen arvomaailman olemassaolon kokonaan, koska se ei ole yhteensopiva omien ajatuskehikoiden kanssa, on nykymaailmaan sopimatonta kapeakatseisuutta. Tämä ilmiö esiintyy huomattavan usein erilaisten arvokysymyksiksi (ns. omantunnon kysymyksiksi) katsottujen poliittisten kiistakapuloiden yhteydessä, ja vastikään siihen syyllistyi Timo Soini väittäessään lain kannattajia "arvonihilisteiksi".

lauantai 8. marraskuuta 2014

Asioista ja ihmisistä


Välillä hiukan harmittaa, ettei ole tullut kerättyä talteen itseen kohdistunutta nettikommentointia. Ylläoleva parin vuoden takainen näytekin on ennemmin söötti kuin harmistuttava. Kataloogista löytyisi nimittäin lukuisia huoritteluja, erilaisia eritekuvauksia, valehtelijaksi syyttämisiä ja taitaisipa joukkoon joku klassinen väkivaltafantasiointikin mahtua. Itselläni on solvausten suhteen kehittynyt erittäin paksu nahka, olenhan työskennellyt kotimaan numeropalvelussa ja moderoinut Suomi24:ää. Siitä huolimatta täytyy nostaa hattua esimerkiksi Dan Koivulaaksolle, joka päivästä toiseen saa lukea kuunatsia mä metsästän -juttuja sekä painokelvottomia uhkauksia. Itse en todennäköisesti jaksaisi moista.

torstai 30. lokakuuta 2014

Ihminen, tuo epämiellyttävä kuluerä

Suomalaisen lapsen kasvattaminen vaippahoususta veronmaksajaksi ei ole ilmaista. Sosiaalietuudet, koulutus, terveydenhuolto sun muut hyvinvointipalvelut aiheuttavat ison loven valtion kassaan. Kukaan ei silti rohkenisi kehottaa suomalaisia synnytyslakkoon valtiontalouden tervehdyttämiseksi, koska eihän siinä olisi mitään järkeä - paitsi, että tarvitaan niitä uusia veronmaksajia ihan lähituotantonakin, on ylipäätään ihmisen arvottaminen pelkkänä kulueränä jo moraalisesti ongelmallista.

lauantai 30. elokuuta 2014

Pop up -vallankumous

Tänään vietetään ympäri Suomea Siivouspäivää, ja mikäs siinä: hauskahan tapahtuma tämä on, olisinpa saattanut itsekin osallistua ellen olisi viettänyt koko päivää puoluetoimistolla eduskuntavaaleja juonimassa. Erilaisia kaupunkitapahtumia on noussut viime vuosina etenkin Helsinkiin kuin sieniä sateella, ja vastikään ilmestyneessä Helsingin Juhlaviikkojen Juhlaviikkosanomissa äidyttiin kuvaamaan näiden pop up -henkisten häppeningien renessanssia peräti "vallankumoukseksi" ja väitettiin, että näissä Ravintolapäivissä, Kallio Block Partyissä sun muissa "valta on kansalla".

perjantai 30. toukokuuta 2014

Kokovartalohumanisteille ja lähimmäisenrakkauden ammattilaisille

Puhe Humanistisen ammattikorkeakoulun valmistuneiden juhlassa 30.5.2014

Hyvät ystävät, valmistuneet, opiskelutoverit

Olen opintojeni aikana tavannut aloittaa kaikki harjoitustyöni sitaateilla, enkä aio tehdä poikkeusta tälläkään kertaa. Tämä lainaus on eräästä mielikirjastani, Anthony Burgessin Kellopeliappelsiinista. Sitaatissa vankilan pappi puhuttelee telkien taakse joutunutta kirjan päähenkilö Alexia, jota lainauksessa puhutellaan vankinumerolla.

”Hyvyys tulee jokaisesta itsestään, 6655321. Hyvyys on sellainen asia, joka valitaan. Kun ihminen ei voi valita, hän lakkaa olemasta ihminen.”

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Joskus lipunvarsi on vain lipunvarsi

Osallistuin eilen Otetaan yö takaisin -mielenosoitukseen, jossa ilmaistiin solidaarisuutta Malmön hyökkäyksen uhreille sekä protestoitiin väkivaltaa, rasismia ja fasismia vastaan. Mielenilmaus oli hyvähenkinen: kulkueeseen Narinkkatorilta Karhupuistoon osallistui useita satoja ihmisiä, ja rumpuryhmän rytmit pistivät tanssijalan vipattamaan niin, ettei marssiessa tullut edes kylmä takatalvesta huolimatta. 

Etukäteenhän toki jo tiesi, mitä nettikeskustelu aiheen ympärillä tulee olemaan. Ilta-Sanomien uutisen kommenttiraidalla muistettiin heti mainita, että vasemmistolaisten paranisi pitää suuta soukemmalla, koska Stalin, Pohjois-Korea ja niin edelleen. Hommaforumin keskustelu oli toisaalta hauskaa, toisaalta ahdistavaa. 

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Persupaja: köyhät kyykkyyn

Olympialaisten mitalisateen seasta uutisvirrasta putkahti esiin mielenkiintoinen julkaisu: perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perusta pullautti tänään Kunnat kuntoon -artikkelikokonaisuuden. Sosiaalisessa mediassa alkoi välittömästi kiertää kuvankaappaus, joka herätti kosolti kysymyksiä ja pakotti minut tarttumaan rapsaan saman tien.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Älä kysy, älä kerro

Toverini leikki-ikäisellä pojalla on pälvikalju. Kyllähän hänelle siitä välillä kiekkohöntsissä piruillaan, mutta parempi on puuttua kiusaamiseen kun painaa pipa syvemmälle päähän: kyllä ne toiset pojat kohta tottuvat erikoisen näköiseen tukkaan, ja pelit jatkuvat entiseen malliin.

Heräsin aamulla Sinuhe Wallinheimon kummallisen lausunnon synnyttämään somepöhinään. Kansanedustaja ja entinen huippukiekkoilija totesi, että kaapista ulos tulo ei aktiiviuran aikana ole viisasta, koska vastustajat saattaisivat käyttää tätä tietoa hyväksi. Perustelu kuulostaa sinänsä ymmärrettävältä, pyritäänhän loukkaantumisetkin salaamaan, mutta toisaalta siinä ei ole mitään järkeä.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Henkinen nolla-alue

Siirryimme puolisoni kanssa viime toukokuussa omistavaan luokkaan: ostimme kaksion Helsingin Vallilasta. Alue hyvine kulkuyhteyksineen miellytti meitä, ja Kalliota ja Pitkänsillan eteläpuolta halvempi hintataso sopi kukkarollemme. Omassa rapussamme on pääasiassa pieniä omistusasuntoja, mutta naapurissamme on useita kaupungin vuokrataloja. Pihalla leikkivät monenväriset lapset yhdessä, mummot komentavat skeittaavia jonneja ja läheisessä puistossa kokoontuu "rantojen miesten" parlamentti - päihdeongelmaisten yömajaan on kotoamme vain kivenheitto. Miekkatakseja mestoilla näkyy lähinnä alakerran kebab-paikan edessä, ja ainoastaan kerran on rapussani haissut kusi (tosin en edelleenkään ole varma, oliko asialla kaksi- vai nelijalkainen).

Olin ajatellut painaa kansanedustaja Tom Packalénin (ps) taannoisen reservaattiturahduksen villaisella oltuani siinä luulossa, ettei entisen poliisin näkemyksille löydy tukea edes omista. Olin väärässä, ja eilisestä Kymen Sanomista saatiin lukea Juho Eerolan kannatuskirjoitus. "Olen huolestuneena kiinnittänyt huomiota siihen, että kaupungit ympäri Suomen kaavoittavat nykyisin kunnan vuokra-asuntoja myös omistusasuntojen läheisyyteen", kansanedustaja kirjoittaa.

Perussuomalaiset esiintyvät mielellään "tavallisen kansan" äänenä. Siksikin tuntuu perin kummalliselta, että puolueen näkyvät toimijat ummistavat silmänsä vallitsevalta sosiaaliselta todellisuudelta. Packalénin ja Eerolan mustavalkoisessa kaupunkimaisemassa on olemassa ainoastaan kahdenlaisia asuinalueita: omistusasujien onneloita sekä vuokratalojen elementtihelvettejä, joissa lapset leikkivät huumeruiskujen seassa ja lähin omainen on viranomainen. Todellisuudessahan olemassa on useita harmaan sävyjä, joista oma asuinalueeni on mainio esimerkki. Kunnan vuokra-asunnot ja omistusasunnot samalla alueella eivät automaattisesti tarkoita ongelmia, ennemminkin päinvastoin. Sosiaalinen sekoittaminen koituu lopuksi kaikkien, myös niiden hyväosaisten omistusasujien, eduksi: tutkitusti esimerkiksi yhteiskuntarauha säilyy parhaiten, kun alueiden eriarvoisuus ei kasva liian suureksi.

Lisäksi näillä perussuomalaisilla on hyvin kummallinen käsitys siitä, mitä sosiaalisille ongelmille on mahdollista tehdä. Eivät vuokrataloissakaan mitkään viidakon lait vallitse, vaan oikeisiin järjestyshäiriöihin ja ongelmiin voi ja pitääkin puuttua. Ja oikeastihan vuokralaisen häätäminen on huomattavasti helpompaa kuin omassa asunnossaan asuvan, eivätkä ne omistusasujatkaan aina täysin nuhteetonta väkeä ole.

Toisaalta tämä persujen turautus on linjassa esimerkiksi sen kanssa, miten puolue on suhtautunut romanikerjäläisiin. Köyhyys ei katoa sen kieltämisellä eivätkä sosiaaliset ongelmat reservaatteihin sulkemisella.