Olen viime päivinä käynyt useita keskusteluja sosiaalisessa mediassa siitä, millainen on hyvä poliitikko ja miten hänen tulisi toimia. Nämä keskustelut johtavat usein pohdintoihin äänestämisestä ja äänestämättä jättämisestä, ja usein niissä toistuvat hyvin samankaltaiset argumentit. Koska olen suhteessa laiskuuteeni hieman turhan kiireinen, kasaan tähän muutamia vakiovastauksia näihin standardiväittämiin. Voin sitten puuhakkaampana hetkenä kopipeistailla niitä strategisiin kohteisiin. Ja siis näitä on todellakin tulossa sarja, beware.
"Kaikki poliitikot ovat kieroja lupaustensa pettäjiä, en äänestä."
Mielestäni ainoa järkevä perustelu äänestämättömyydelle on anarkistinen elämänkatsomus. Suomen väestöstä kuitenkaan tuskin n. 40 % on anarkisteja, joten aika ison osan nukkuvista perustelut päätökselleen ovat kestämättömät.
Yhteiskuntajärjestelmämme, edustuksellinen demokratia, rakentuu sille, että mahdollisimman moni käyttää äänioikeuttaan ja vaikuttaa siten siihen, miten maatamme hoidetaan. Jos ei omaa korttaan tässä kekoon kanna, on jäävi kommentoimaan toteutettua politiikkaa. Myöskään "en löytänyt sopivaa ehdokasta" ei ole hyvä perustelu vaan laiskuutta. Aivan varmasti ainakin kunta- ja eduskuntavaaleissa, joissa listat ovat pitkät, löytyy ihan jokaiselle mieleinen ehdokas. Listojen kärkinimiä ei ole pakko äänestää.
"Lupausten pettämisestä" kitinä taas osoittaa, ettei kitisijä ymmärrä demokraattisen päätöksenteon logiikkaa edes vähää alusta: toki syyttävän sormen voi suunnata myös mediaan, joka näitä lupauksia aina ennen vaaleja poliitikoilta kärttää. Viisas poliitikko ei ennen vaaleja voi luvata kuin tehdä parhaansa, sillä käytännössä aivan kaikki vähänkin isommat päätökset erilaisissa päätöksentekoelimissä ovat kompromisseja. Liian yksityiskohtaisia vaalilupauksia antava poliitikko on falski, ja moisia lupauksia uskova äänestäjä hölmö. Peili kouraan molemmille.
Lisäksi, jos haluaa löytää äänestettäväkseen poliitikon, jonka kanssa on aina sataprosenttisesti samaa mieltä, kannattaa mennä itse ehdolle. Ajatus täydellisesti omiin näkökantoihin natsaavan poliitikon löytämisestä on sikälikin absurdi, että kaikkia vaalikauden aikana esilletulevia asioita ei voi millään tietää etukäteen. Kannattaa siis valita kandidaatti, jonka voi luottaa toimivan eteen tulevissa asioissa mahdollisimman viisaasti - siis sellainen, jonka perusarvot voi jakaa.
Tuuliviirimäinen mielipiteiden vaihtaminen ei tietenkään ole poliitikolle hyvästä, mutta usein syyllistävät puheet takinkäännöstä näkemysten muuttuessa voisivat olla vaimeampia. Siinä missä tavan kansalaisella, on poliitikollakin oltava oikeus vaihtaa mielipidettään perustellusti uran edetessä. Esimerkiksi energiakysymyksistä meillä on nyt hurjan paljon enemmän tieteellistä tietoa käytettävissämme kuin vaikkapa 70-luvulla, joten on lähes itsestään selvää, että pitkän linjan vaikuttajat ovat joutuneet päivittämään näkemyksiään. Maailma muuttuu joka tapauksessa koko ajan, joten vastuullinen poliitikko tarkastelee omia mielipiteitään kriittisesti aika ajoin. (Sama ei muuten tekisi pahaa ihan itse kullekin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti