lauantai 5. joulukuuta 2015

Etuoikeutetut monologit

Sosiaalinen mediani on täyttynyt tänään dialogista monella tasolla. Keskustelun herättäjänä toimi Helsingin Sanomissa tänään julkaistu essee, jossa peräänkuulutettiin dialogia ääripäiden välille ja muistutettiin esimerkiksi Nelson Mandelasta. Teksti herätti monissa tovereissani suoranaista raivoa, ja kenties napakimmin sen ongelmat tiivisti Pontus Purokuru Kansan Uutisten blogissaan. 

Onnistuin eilen pääsemään osaksi hyvin mielenkiintoista "dialogia". Talouselämä-lehti julkaisi verkkosivuillaan artikkelin SPR:n toiminnasta turvapaikanhakijoiden parissa, ja linkin ilmestyttyä myös lehden Facebookiin olivat haaskalinnut heti paikalla. Suomen Punaisesta Rististähän on tullut viime aikoina rasist... anteeksi, maahanmuuttokriittisten piireissä "mokutusbisneksen" symboli, ja sitä vastaan on hyökätty niin netissä kuin kaduilla. Myös järjestön työntekijöitä ja vapaaehtoisia on uhkailtu.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Ihmisen oikeudesta suruun

Kun Anders Behring Breivik iski demarinuorten kesäleirille, otin sen henkilökohtaisesti. Veriteko yhdistettynä joukkomurhaajan kylmäävään manifestiin tuntui olevan kohdistettu juuri kaikkia niitä pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja demokratian arvoja vastaan, joiden varaan olen rakentanut poliittisen identiteettini. Paitsi, että kymmenien nuorten tappaminen on itsessään hirvittävää, edelläkuvattua taustaa vasten se tuntui vieläkin hirvittävämmältä. Tuolla olisin voinut olla minä tai joku tovereistani.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

"Kaikki työ on arvokasta" - ja paskat

Pääministeri Juha Sipilä on moneen otteeseen todennut hallituksensa yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista työllisyyden edistämisen. Tämä onkin tärkeä tavoite. Kuitenkin hallitus toimillaan on onnistunut jo nyt kriisiyttämään kotimaisen kansalaisjärjestökentän: viimeksi tänään Kepa ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut. Eikä tämä tunnu huolettavan ketään, ennemminkin päinvastoin. Mitä täällä Suomessa oikein tapahtuu?

torstai 14. toukokuuta 2015

Ei minun hiekkalaatikollani

Olin jo lapsena erittäin kiinnostunut urheilusta. Isän kanssa olin istunut niin jääkiekko- kuin jalkapallokatsomoissa, ihmetellyt televisiosta Matti Nykäsen hirmuhyppyjä ja vetänyt seurakuntatalon takapihalla puusuksilla rinkiä leikkien Marja-Liisa Hämäläistä Sarajevon olympialaisissa. Minulla oli jääkiekkomailakin, muistaakseni Torspo.

Menin kouluun. Tunnilla kysyttiin, kuinka moni lukee sanomalehteä mielellään. Viittasin, ja opettaja kysyi, mitä minä siitä luen. Vastasin totuudenmukaisesti urheilusivut, ja luokka räjähti nauruun. En ymmärtänyt, mikä sanomassani oli niin hauskaa.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Meidän jengi (ja ne muut)

Tuskin olen ainoa, joka hairahtui ennusteissaan 2011 eduskuntavaalien jälkeen harhaan. Kuvittelin jytkyn lerpahtavan alta aikayksikön, kun perussuomalaiset pääsevät vallankahvaan ja saavat todella näyttää, mihin kykenevät - mitä en olettanut kovin kummoiseksi. Noh, kuten tiedämme, olin karkeasti väärässä. Keskustan vaalivoitto ja kannatuksen suuruus ei tullut minulle minään yllätyksenä, ja kykenen sen taustat aivan hyvin ymmärtämään. Persujen torjuntavoitto sitä vastoin vaikutti ensi alkuun täydeltä mysteeriltä: onhan kulunut nelivuotiskausi ollut lukuisten skandaalien täyttämää jo pelkästään eduskunnassa, kuntatasolta en edes aloita. Mikä sai ihmiset vielä kerran luottamaan perussuomalaisiin?

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Vulkanuslainen näkökulma karkotusaloitteeseen

Olen tätä nykyä ottanut oikeudekseni harjoittaa nettikeskusteluissa niin kutsuttua vulkanuslaista lähestymistapaa. Metodin alkulähde on tietenkin Star Trek -televisiosarjan vulkanuslainen Spock-hahmo, jolle asiat tulivat helpoimmin ymmärrettäviksi logiikan kautta. Jos se on loogista, siinä on järkeä.

Tänään olen yrittänyt suippokorvat täristen saada selkoa vastikään kriittisen 50 000 allekirjoituksen rajan ylittäneestä kansalaisaloitteesta, jossa vaaditaan rikokseen syyllistyneen ulkomaalaisen karkotusta. Huomattavan pitkän pohdiskelun ja lakikirjan tavaamisen jälkeenkään en ole aivan varma, mitä tässä halutaan.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kympin tytöt ja takapulpetin pojat

Olen tehnyt vuosien ajan työkeikkoja yläkouluilla, ensin ympäristökasvattajana, sittemmin sijaisopettajana. Jos olen jotain näinä vuosina koulutyöstä oppinut, olkoon se vaikka se, että mitään ei saa ottaa annettuna. Jokainen nuori on omanlaisensa, jokaisella opetusryhmällä aivan oma dynamiikkansa - tarvitaan siis tilannetajua sekä luonnollisesti varmuutta luottaa siihen. Aina ei onnistu, mutta näyttäkääpä minulle työntekijä joka ei koskaan mokaa.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Vastauksia standardiargumentteihin, osa 2: Kansan kuplat

"Poliitikot ovat vieraantuneet tavallisen ihmisen arjesta" on mantra, jota toistellaan julkisessa keskustelussa lähes väsymykseen asti. Ja kansalaiset uskovat: Elinkeinoelämän valtuuskunnan teettämän tuoreen kyselyn mukaan näin ajattelee jopa 83 prosenttia suomalaisista. Lukema on huima: enää pitäisi tietää, mitä se merkitsee, mitä oikeastaan kysyttiin ja mihin kansalaiset vastasivat.