"Poliitikot ovat vieraantuneet tavallisen ihmisen arjesta" on mantra, jota toistellaan julkisessa keskustelussa lähes väsymykseen asti. Ja kansalaiset uskovat: Elinkeinoelämän valtuuskunnan teettämän tuoreen kyselyn mukaan näin ajattelee jopa 83 prosenttia suomalaisista. Lukema on huima: enää pitäisi tietää, mitä se merkitsee, mitä oikeastaan kysyttiin ja mihin kansalaiset vastasivat.
Meitä suomalaisiakin on moneen junaan. Arki näyttäytyy kovin erilaisena riippuen siitä, oletko nainen, mies, kaupunkilainen, maalainen, työllinen, työtön, yrittäjä, opiskelija, eläkeläinen, maahanmuuttaja, perheellinen, perheetön, yksinhuoltaja, kehitysvammainen, hetero, homo, bi - tai jotain aivan muuta taikka useita näistä. Kun puhumme tavallisen ihmisen arjesta, puhumme eniten omasta näkemyksestämme siitä, mikä on tavallista, ja se riippuu huomattavan paljon omasta elinpiiristämme. Näemme helposti itsemme juuri sinä tavallisena, standardikansalaisena.
Toisekseen väitteessä poliitikkojen vieraantumisesta tullaan samalla väittäneeksi, etteivät poliitikot ole tavallisia ihmisiä. Suositussa ysärileffassa Men in Black päähenkilöillä on käytössä vekkuli sauva, jota vilauttamalla varomattoman uhrin lähimuisti pyyhkiytyy. Ilmeisesti ainakin Arkadianmäellä ja luultavasti myös kaupunginvaltuustoissa on käytössä tällainen, ainakin jos oletamme, että vaikkapa valitut kansanedustajat unohtavat heti kaiken menneisyydessään kokemansa tarttuessaan vallankahvaan. Maaginen sauvanvilautus poistaa poliitikoista kaiken sen, mitä pidämme tavallisena.
Ajatus arkisten ominaisuuksien katoamisesta ja korvautumisesta myyttisellä päätöksentekijyydellä on tietenkin aivan absurdi. Kolmen lapsen päivähoitorumbassa tuskaileva yksinhuoltajaäiti on aivan yhtä lailla kolmen lapsen päivähoitorumbassa tuskaileva yksinhuoltajaäiti, vaikka pääsisikin eduskuntaan tai valtuustoon. Moni asia tietenkin voi muuttua, mutta eipä se muidenkaan ihmisten elämänpolku kiveen hakattu ole. Eivätkä kaikki poliitikot ole samasta puusta veistettyjä. Kysymysten muotoilu yllä kuvatulla tavalla on omiaan lietsomaan herravihaa terveen kritiikin sijaan. Helppoa, mutta älyllisesti epärehellistä.
Sinänsä keskustelu päätöksentekijöiden arjentuntemuksesta on aivan relevanttia, kunhan kysymys asetetaan hieman toisin. Oikeastihan kaikki me elämme enemmän tai vähemmän kuplassa, ja on yksilön viisautta ymmärtää tämä. Hyvä poliitikko tutustuu päätöksentekonsa kohteiden arkeen, kuuntelee heitä ja suhteuttaa näkemyksensä kokemaansa. Kuplien puhkominen on päätöksentekijän ammattitaitoa, ja järkevämpää olisikin keskustella siitä, missä määrin poliitikko todella ajaa yhteistä hyvää - ja missä määrin vain oman kuplansa hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti