Hyvää joulua valikoidulle kansanosalle

Näköjään suomalaisiin jouluperinteisiin kuuluu nykyään kinastelu siitä, mikä kuuluu jouluun, mikä ei ja keiden kanssa sopii silloin leikkiä. Facebookin avoimessa Vuosaari-ryhmässä on herännyt raivokas keskustelu Kallahden koulun rehtorin oppilaiden koteihin lähettämästä viestistä, joka kuuluu näin:

 Joulujuhlaa vietetään Suomalaisia perinteitä kunnioittaen ja huoltajat ovat tervetulleita. Juhlassa on luvassa opettajien yllätysesitys ja juhlassa lauletaan Enkeli Taivaan virsi, tämän virren viimeinen säkeistö lauletaan seisten. Mikäli tunnet tällaisen olevan vastoin omaa tai lastesi vakaumusta, niin juhliin ei kannata osallistua. Tällöin oppilas merkitään poissaolleeksi ja huoltajan täytyy poissaolo kuitata ja selvittää syy. 

Viestiin sisältyy monia ongelmia, enkä nyt tarkoita ainoastaan sitä, miten käsittämätöntä on, ettei rehtoristasoinen ihminen osaa kirjoittaa tuon parempaa suomea. Ensiksikin koululla toki on lupa järjestää aivan sellainen joulujuhla kun haluaa. Kuitenkin, jos kyse on kristillisestä joulujuhlasta, ei se muuksi muutu vaikka kuinka "suomalaiseksi" väittäisi. Suomessa on aina asunut ei-kristittyjä ihmisiä, jotka joko ovat viettäneet joulua omalla tavallaan tai eivät ollenkaan. Tämä ei tee heitä vähemmän suomalaisiksi.

Toisekseen tähän yhteyteen sopii erinomaisesti ns. Dr Phil -korttina tunnettu "eikö kukaan ajattele lapsia" -veto. Poissaoloselvitysten vaatiminen ja siten lapsen "erilaisuudesta" (kannattaa huomioida, että kyseisessä koulussa opiskelee huomattava määrä ei-kristittyjä lapsia) numeron tekeminen ei ainakaan helpota näiden lasten asemaa koulussa. Pienemmistäkin asioista on päähän potkittu.

Ja se tärkein: Suomessa on uskonnonvapaus, minkä vuoksi tilaisuuksiin, jotka voidaan tulkita uskonnonharjoittamiseksi (virrenveisuu seisaaltaan menee tähän kategoriaan) ei ole kenenkään pakko osallistua. Tämä koskee myös peruskoulua, eikä yleensä tässä asiassa olekaan mitään ongelmaa. Ominakin kouluaikoinani elämänkatsomustiedon opiskelijat skippasivat joulukirkon ilman mitään selvitysvaatimuksia. Rehtorin vaatimus on siis itse asiassa laiton ja syrjivä.

Kaikenlaisia sitä ammattikasvattajina. Huhhuh. Pasilan Juhani Kontiovaara voisi kiteyttää reksin terveiset koteihin näin: Hyvää joulua kaikille, paitsi teille, jotka ette usko Jeesukseen. Teille oikein paskaa joulua.

Oma koulu soma koulu

Koulushoppailu on kieltämättä hieman ärsyttävä trendisana, mutta ilmiö sanan takana vielä termiäkin ketuttavampi. Sitä paitsi sanaan sisältyy sisäänrakennettu luokkaoletus: samat vauraat perheet, jotka voivat harrastaa shoppailua, tuppaavat yleensä olemaan myös niitä, jotka kilpailuttavat alakouluja. Helsingin Sanomien eilisen uutisen mukaan Helsingissä lähikouluun menee ykkösluokkalaisista 78 prosenttia ja seitsemäsluokkalaisista 63 prosenttia. Kaupungissa niin kutsuttua lähikouluperiaatetta ei sovelleta sitovasti, eli vaikka lapsen asuinpaikkaa lähimmän koulun tulisi olla ensisijainen opinahjo, voivat vanhemmat valita lapselleen myös jonkin toisen koulun. Uutisen mukaan vain noin neljännes pääkaupunkiseutulaisista kannattaa rajoituksia kouluvalintaan. Ja eikö vanhemmalla olekin oikeus haluta lapselleen parasta?

Hyvinvoivassa kaupungissa koulutkin ovat tasalaatuisia, ja lapsen voi olettaa saavan aivan yhtä hyvää opetusta Ressussa kuin Vuosaaressa. Kuitenkin erot koulujen välillä ovat kasvaneet, ja syynä tähän on paitsi alueellinen eriarvoistuminen (niin kutsuttu white flight), myös vanhempien harrastama koulujen kilpailuttaminen. On tietenkin olemassa erilaisia lapsen lahjoihin perustuvia erityisluokkia, kuten musiikkiluokat, joille pääsyn pitää toki olla mahdollista kaikkialta kaupungista. Tavallisten koulujen välillä ei kuitenkaan oikeasti ole niin suuria eroja kuin minä ne näyttäytyvät huolehtivan vanhemman mielikuvituksessa. Maahanmuuttajien tai vähävaraisten perheiden lapsien runsas osuus luokalla ei tarkoita automaattisesti sitä, ettei lapsi oppisi järjestyshäiriöistä ja kielipulmista johtuen vaikkapa kertolaskua.

Ensisijainen tapa tasa-arvoistaa (!HUOM! ei tasapäistää) peruskouluja on järkevä ja monipuolinen asunto- sekä kaavoituspolitiikka. Oppilaaksiottoalueen sosioekonominen rakenne heijastuu kouluun, ja siksikin on olennaista rakentaa samoille alueille erikokoisia sekä omistus- että vuokra-asuntoja. Kouluja voidaan tukea myös positiivisen diskriminaation tuin, kunhan sen myöntämisperusteet vain saataisiin järkevöitettyä. Tällä hetkellä tärkeänä tuen saamisen mittarina on oppilaaksiottoalueen väestöpohja, mikä ei hyväosaisimpien laittaessa lapsensa muihin kouluihin vastaa välttämättä lähellekään tosiasiallista oppilasainesta. Lisäksi satsaaminen oppilashuoltoon, kouluavustajiin ja erityisoppilaiden tukeen on hyväksi kaikille, myös parhaille ja hyvinvoivimmille oppilaille. 

Lopuksi haluaisin heittää pallon koulushoppaileville vanhemmille. Onko todellakin niin, että lapsi kannattaa maahanmuuttajien tai köyhien pelossa laittaa kouluun, jonne matka on pidempi, ehkä turvattomampikin, ja josta puuttuvat kotipihan tutut kaverit? Tasa-arvoinen ja moninainen koulu on erinomainen tasa-arvoisen ja suvaitsevan yhteiskunnan tae, ja koulujen ja alueiden eriarvoistuessa hyvää tarkoittavat vanhemmat tulevat tahtomattaan vahvistaneeksi tendenssejä, joilta ovat yrittäneet lapsensa säästää.