Pois silmistä, pois mielestä

Työskentelen Helsingin Vasemmiston valtuustoryhmän sihteerinä. Työni takia tulen seuranneeksi valtuustossa käytäviä keskusteluja hyvinkin tiiviisti, ja siten aina välillä tulee myös huomanneeksi tiettyjä suuria linjoja. Eilen valtuustossa keskusteltiin kahdesta aloitteesta, jotka toistivat samaa, usein esiintyvää ja ongelmallista teemaa: huono-osaiset ihmiset halutaan pois Kunnon Ihmisten (tm) silmistä.


Aloitteet, joihin viittaan, ovat Tuomo Valokaisen (sd) aloite kahvilatoiminnan järjestämisestä Vaasanaukiolle sekä Helena Kantolan (ps) aloite asunnottomien konttimajoituksesta. Valokaisen (joka tunnettaneen paremmin muusikko Tumppi Varosena) aloite kuulostaa lähtökohtaisesti oikein hyvältä ja kannatettavalta, mutta siitä käyty keskustelu paljasti ongelmallisen peruslähtökohdan: Piritorille on saatava toimintaa, jolla "häiriökäyttäytymistä" voitaisiin torjua.

Kannatan tietenkin kaupungin elävöittämistä ja kaikenlainen mukava yhteisöllinen toiminta sopisi oikein hyvin myös Kurviin. Vastustan kuitenkin jyrkästi sellaista retoriikkaa, jossa tätä toimintaa perustellaan joidenkin mielestä ei-toivottujen ihmisten karkottamisella alueelta. Myös päihteidenkäyttäjillä ja muilla syrjäytetyillä on oikeus olemassaoloon, myös kantakaupungin alueella. Hyvää tarkoittava aloite onnistuikin saamaan vastenmielisen sävyn.

Vielä ongelmallisempi oli Kantolan aloite. Asunnottomuus on tietenkin Helsingissä valtava ongelma, ja sen selättämiseksi ovat luovatkin ratkaisut tarpeen. Kantolan idea ryskyy kuitenkin vauhdilla lepikkoon monestakin syystä. Ensiksikin väliaikaiseksi ajatellut konttikylät eivät olisi edes kovin edullinen ratkaisu. Toisekseen, ja tämä on tärkeämpää, aloitteen toteuttaminen johtaisi pahimmillaan slummiutumiseen. Konttikyliä rakennettaisiin epäilemättä kaupungin syrjäisemmille seuduille, pois hyvien veronmaksajien silmien alta, jo ennestään huono-osaisille alueille. Ei tarvinne vääntää rautakangesta aloitteen ihmisvihamielisyyttä.

Olen aidosti huolissani siitä, miten hyvää tarkoittavat päätöksentekijät eivät kykene näkemään, miten he esityksissään ja perusteluissaan jakavat ihmiset kahteen kastiin: meihin ja muihin. Muut ovat niitä, joihin kohdistetaan toimenpiteitä ja joita ole kiva nähdä Meidän maailmassamme. Olemme tottuneet näkemään tätä retoriikkaa maahanmuuttokeskustelussa ja eri vähemmistöistä puhuttaessa, mutta sama puhetapa toistuu myös tavalla tai toisella syrjäytetyistä keskustellessa.

Käytän tietoisesti termiä "syrjäytetty" "syrjäytyneen" sijaan, sillä yhteiskunnan reunoille ajautuminen on ani harvoin aktiivista, tietoista toimintaa. Toiseuttamisen prosessiin vaikuttavat monenlaiset tekijät, asenteet ja rakenteet sekä puhdas sattuma. Päätöksentekijöiden tehtävä on torjua tätä prosessia, ei edistää. Kyseenalaistamalla huono-osaisten ihmisten oikeus kaupunkitilaan vain syvennetään kierrettä.