lauantai 14. joulukuuta 2013

Hyvää joulua valikoidulle kansanosalle

Näköjään suomalaisiin jouluperinteisiin kuuluu nykyään kinastelu siitä, mikä kuuluu jouluun, mikä ei ja keiden kanssa sopii silloin leikkiä. Facebookin avoimessa Vuosaari-ryhmässä on herännyt raivokas keskustelu Kallahden koulun rehtorin oppilaiden koteihin lähettämästä viestistä, joka kuuluu näin:
 Joulujuhlaa vietetään Suomalaisia perinteitä kunnioittaen ja huoltajat ovat tervetulleita. Juhlassa on luvassa opettajien yllätysesitys ja juhlassa lauletaan Enkeli Taivaan virsi, tämän virren viimeinen säkeistö lauletaan seisten. Mikäli tunnet tällaisen olevan vastoin omaa tai lastesi vakaumusta, niin juhliin ei kannata osallistua. Tällöin oppilas merkitään poissaolleeksi ja huoltajan täytyy poissaolo kuitata ja selvittää syy. 
Viestiin sisältyy monia ongelmia, enkä nyt tarkoita ainoastaan sitä, miten käsittämätöntä on, ettei rehtoristasoinen ihminen osaa kirjoittaa tuon parempaa suomea. Ensiksikin koululla toki on lupa järjestää aivan sellainen joulujuhla kun haluaa. Kuitenkin, jos kyse on kristillisestä joulujuhlasta, ei se muuksi muutu vaikka kuinka "suomalaiseksi" väittäisi. Suomessa on aina asunut ei-kristittyjä ihmisiä, jotka joko ovat viettäneet joulua omalla tavallaan tai eivät ollenkaan. Tämä ei tee heitä vähemmän suomalaisiksi.

Toisekseen tähän yhteyteen sopii erinomaisesti ns. Dr Phil -korttina tunnettu "eikö kukaan ajattele lapsia" -veto. Poissaoloselvitysten vaatiminen ja siten lapsen "erilaisuudesta" (kannattaa huomioida, että kyseisessä koulussa opiskelee huomattava määrä ei-kristittyjä lapsia) numeron tekeminen ei ainakaan helpota näiden lasten asemaa koulussa. Pienemmistäkin asioista on päähän potkittu.

Ja se tärkein: Suomessa on uskonnonvapaus, minkä vuoksi tilaisuuksiin, jotka voidaan tulkita uskonnonharjoittamiseksi (virrenveisuu seisaaltaan menee tähän kategoriaan) ei ole kenenkään pakko osallistua. Tämä koskee myös peruskoulua, eikä yleensä tässä asiassa olekaan mitään ongelmaa. Ominakin kouluaikoinani elämänkatsomustiedon opiskelijat skippasivat joulukirkon ilman mitään selvitysvaatimuksia. Rehtorin vaatimus on siis itse asiassa laiton ja syrjivä.

Kaikenlaisia sitä ammattikasvattajina. Huhhuh. Pasilan Juhani Kontiovaara voisi kiteyttää reksin terveiset koteihin näin: Hyvää joulua kaikille, paitsi teille, jotka ette usko Jeesukseen. Teille oikein paskaa joulua.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Organisoimatonta pahoinvointia

Kyllähän sen nyt tiesi jo etukäteen, että näistä Kiakkovierasjuhlista tulee sanomista: siinä, että isot rauhanomaisina alkaneet mielenilmaukset eskaloituvat mellakoinniksi, ei ole enää Suomessakaan mitään uutta. Uutta ei ole myöskään se, että rauhanomainen mielenilmaus, jossa valokuvien ja läsnäolleiden kertomusten perusteella ihmiset muun muassa leikkivät lumisotaa ja jutustelivat keskenään Juti-naamareissa, jää uutisoinnissa ikkunoiden hajottamisen tuottaman shokkiwau-efektin varjoon. Uutta ja vastenmielistä on sen sijaan poliisin tapa kuvata tapahtunutta "organisoiduksi rikollisuudeksi".

Mielenkiintoiseksi tämän tekee etenkin se, että poliisi on toistuvasti median välityksellä kertonut meille, että kaasuiskuista sun muista huolimatta Suomessa "ei ole järjestäytynyttä äärioikeistoa". Kuitenkin, kun huomattavan humalaiset nuoret, joilla selvästi ei ollut mitään yhteistä poliittista nimittäjää (lausuntojahan on antanut muun muassa persuksi tunnustautuva herra), hajottavat paikkoja ja vastustavat poliisia, kyseessä on mafiaan verrattava ilmiö. Ja vaikka kuinka pääoman ja järjestysvallan monoliittien mätkimisestä oltaisiinkin huudeltu somessa etukäteen, ei se silti tee porukasta mitään järjestäytynyttä rikollisliigaa. Sovitut myllyt tunnetaan futishuligaaniskenessäkin: no, pitäähän joku heitäkin rikollisina.

Ja minä ainakin tulkitsin Kiakkovieraiden "hyytävät ohjeet" lähinnä toki lähtökohtaisen sotaisasta kiakkoslangista väännetyksi huumoriksi, en yllytyksiksi väkivaltaan. Näin asian olivat tulkinneet myös parisataa torilla tavannutta.

Mitenkään en puolustele mellakoitsijoita, ja etenkin poliisihevosen kimppuun käyminen on mielestäni epämiellyttävää. Olen vain vuosi vuodelta yhä vihaisempi siitä, miten julkinen sana ja siinä esiin pääsevät tahot käyttävät marginaalista mellakoijien joukkoa keppihevosenaan sen sivuttamisessa, että ihan oikeasti tässä maassa on syytäkin mielenilmauksille. Julkinen sana soimatessaan riehujia ei tee elettäkään sen ymmärtämiseksi, mistä riehuminen saattaisi johtua eikä anna palstatilaa yhteiskunnalliselle pahoinvoinnille ja epätasa-arvolle, joita rauhanomaiset mielenosoittajat halusivat nostaa esille. Ei ihminen, joka on tyytyväinen elämäänsä ja yhteiskuntaan, käy hakkaamaan elävää luontokappaletta. Mellakointi on oire, ei sairaus.