Äänten kerjäläinen

Viimeinen viikko vaalikampanjoinnissa käynnistyy ja nyt voisi olla hyvä aika summata fiiliksiä. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, kampanjoin varsin matalalla profiililla ja pienellä budjetilla. Pari pientä vaalimainosta olen ostanut, mutta nekin olen suunnitellut ja taittanut itse kuten myös flyerit. Älkää kertoko pomolle, että työpaikkamme tulostin on suoltanut jokusen arkin lentolehtisiä viime päivinä...

Koska taloudelliset resurssit eivät riitä kattavaan näkyvyyteen, täytyy läsnäolo hoitaa muuten. Olen päivystänyt useina päivinä Vasemmiston vaalimökillä Elielinaukiolla ja aion päivystää jatkossakin, minkä työltä ja koululta ehdin. Ihmisten kanssa keskustelu on useimmiten varsin palkitsevaa, ja todella ilahduttavaa on ollut ihmisten halu tulla juttusille nimenomaan minun kanssani - useampi on vetänyt hihasta ja tahtonut puhua nimenomaan nuorten asioista. On mukavaa huomata kampanjateemojensa kiinnostavan.

Tietenkin mökille eksyy myös jos jonkinnäköistä hiihtäjää urputtamaan, mutta oikeasti häiritsevät tyypit pystyn laskemaan yhden käden sormin. Rasist... anteeksi, maahanmuuttokriittisiä juttuja on saanut jonkun verran kuunnella, minkä arvasin toki jo etukäteen. Etenkin viikonloppuisin mökki vetää myös humalaisia, mitä en ainakaan itse koe mitenkään häiritseväksi, etenkin kun varsinkin vanhemman koulukunnan herrasmiesten ja -naisten tarinoita on usein kiva kuunnella. Ja eilenkin eräs miekkonen vielä juteltuaan kanssani pitkän tovin huikkasi mennessään "sie teet tärkeää työtä". Siitä tuli oikeasti hyvä mieli.

Mökillä ja markkinoilla seisoskelun lisäksi olen yrittänyt kampanjoida netissä monin eri tavoin. Paitsi että olen blogannut ja spämmännyt Facebookiin, olen ainakin yrittänyt keskustella erinäisillä suosituilla palstoilla vaihtelevalla menestyksellä. Yksi eniten keskustelua herättäneistä asioista viime aikoina on ollut kerjäämisen kielto, josta on persuvoimin tehty lakialoitekin. Tämä aihe tuntuu jakavan ihmisten mielipiteitä varsin rankasti, ja vastapuolen kanssa keskustellessa saa varata useamman parin pelihousuja mukaansa. 

Itse vastustan kerjäämiskieltoa sekä yllämainittua lakialoitetta jyrkästi. Monet lain tukijat perustelevat näkemystään järjestäytyneen rikollisuuden torjunnalla, mikä on hieman ontuva perustelu. On toki mahdollista, että ainakin jokin osa Helsinginkin romanikerjäläisistä kytkeytyy erilaisiin liigoihin. Liikennevaloissa kököttävän mummon siivoaminen pois näkyviltä puuttuu vain ongelmaan täysin väärästä päästä. Kukaan ei kerjää huvikseen, vaan köyhyyden vuoksi. Köyhyyttä itsessään ei voi kriminalisoida, ja kerjäämisen kieltäminen todennäköisesti hankaloittaisi näiden huono-osaisten ihmisten asemaa entisestään. Huono-osaisuus altistaa myös esimerkiksi ihmiskaupalle, mitä sitäkään ei torjuta sakottamalla uhria. 

Jutellessani asiasta netissä ehdokkaittemme kesken Silvia Modig huomautti, että äänestämällä Persuja saa tänne itse asiassa paljon enemmän kerjäläisiä. Jos ei panosteta rakentavaan EU-politiikkaan, kehitysapuun ja solidaariseen ulkopolitiikkaan, maailman köyhyysongelmaa ei saada ratkaistua ja se johtaa siihen, että yhä useampi on pakotettu etsimään hyvää elämää muualta. 

Toinen itseäni hämmentävä argumentti kiellon puolesta on se, että kerjääminen häiritsisi ihmisiä. Liikun lähes päivittäin Helsingin keskustassa enkä ole koskaan kokenut tulleeni erityisen häirityksi - paitsi humalaisten setämiesten taholta, he tosin vonkaavat yleensä jotain ihan muuta kuin rahaa. Kun tästä netissä kerroin, sain kuulla olevani ideologian sokaisema. Mutta eikö tuo toimi myös toiseen suuntaan? Jos lähtökohtaisesti suhtautuu kerjäläisiin kielteisesti tai jopa aggressiivisesti, saa varmasti myös aivan toisenlaista palautetta osakseen kuin neutraalilla asenteella liikkeellä oleva. Live and let live.