keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Total vote count 87

Niin siinä sitten kävi, että varapaikkakin jäi haaveeksi. Kuitenkin olen ihan hyvillä mielin, neljän vuoden päästä sitten uudestaan ja vähän kovemmalla panostuksella. Joskohan sitten olisi varaa ihan lehtimainoksiinkin... ja onhan tässä taas neljä vuotta aikaa kypsyä ja vaikuttaa muilla foorumeilla. Saa nähdä riittääkö äänisaalis lautakuntapaikkoihin, kovasti kiinnostaisi kyllä olla sitä kautta mukana päätöksenteossa.

Lähden parin tunnin päästä Turkuun pohtimaan syntyjä syviä ja lataamaan akkuja, joten blogikirjoittelu saattaa taas hetkeksi jäädä. Suunnaton kiitos kaikille minua äänestäneille ja muuten tukeneille!

Vaalien tulosta en nyt sen suuremmalti jaksa kommentoida, mutta yksi kirkas valopilkku täytyy nostaa esiin. Monivuotinen yhteistyökumppanini ylioppilaskunnasta ja muutenkin hieno mies Mikko Aaltonen meni läpi! Hän jos kuka on paikkansa valtuustossa ansainnut.

lauantai 25. lokakuuta 2008

Kiima nousee

En oikein ole vielä sisäistänyt ajatusta, että vaalit ovat oikeasti huomenna. Näinkö nopeasti tämä aika meni? Noh, vielä on paljon työtä tehtävänä ennen kuin tulokset ovat selvillä. Itse vastaanotan ja lasken ääniä Tampereen äänestysalueella 19 eli Normaalikoululla, kuten aikaisemminkin.

Käväisin tänään Megapolis2023-tapahtumassa, josta kirjoitin jo muutama päivä sitten. Meitä taisi olla kaikkiaan kahdeksan vaalityrkkyä suunnittelemassa "tulevaisuuden onnellisia kaupunkeja" wikisuunnittelun keinoin: tällä kertaa Hällä-näyttämön lavan pöydille oli rakennettu kolme tapausta, joita me sitten saimme halumme mukaan muokata. Paikalla oli myös arkkitehtuurin asiantuntija kommentoimassa suunnitelmiamme. Kaikkein mukavinta oli minusta tuunata asetelmaa, jolla oli totuuspohja: yhdelle pöydälle oli hahmottunut Tammelan kaupunginosa. Tuttuja paikkoja oli paljon helpompi pohtia kuin vaikka yhden pöydän tilannetta, jossa joutui lähtemään kokonaan alusta - pöydällä ei ollut kuin vihreä paperi, jota halkoivat mustat, teitä markkeeraavat viivat. Tammela-keississä päädyimme pohtimaan esimerkiksi Tammelan torin elävöittämistä. Yksi ryhmä suunnitteli torin keskelle viheraluetta, mutta oma ideani oli rakentaa torin toiseen päähän esiintymislava Vanhan kirjastotalon puiston malliin. Vaikka ajatukseni olikin spontaani, tuntuu se vielä näin parin tunnin jälkeenkin ihan toteuttamiskelpoiselta. Täytyypä laittaa korvan taakse.

Ajatusten Viinikanoja virtaa hiljaa vaaleja kohti, ja palaa asiaan tulosten selvittyä. Äänestäkää tai muuten...

perjantai 24. lokakuuta 2008

Marssimisesta ja futiksesta, osa 456.

Olipa YK:n päivän rauhanmarssi hieno kokemus! Pimenevässä illassa liput liehuivat komeasti ja joukkoa johti tuliryhmä Flamma. Tuli todella hyvä mieli, mutta kieltämättä koko päivän ulkona seisoskelun jälkeen sauna vei mielenkiinnon loppuillan ohjelmasta...

Pikkuisen sapetti tänään Aamuporvarin TamU-liitteessä ollut "jalkapallo- ja urheiluväen" yhteinen mainos, jossa oli läjä kokoomuslaisia, pari demaria ja vihreiden Perttu Pesä. Kuulemma koko asiasta ei oltu edes viitsitty ilmoittaa vasemmistoliittolaisille, esimerkiksi Kepusta en tiedä. Herran jumala, jos ruvetaan tekemään tällaista mainosyhteistyötä yli puoluerajojen, niin tehdään se sitten kunnolla ja annetaan näkyvyyttä muillekin kuin TamUn johtoportaan (geneerinen kok.) selänpesijöille! Semminkin kun meidän riveistämme löytyisi ihan aidosti jalkapallon eteen paljon tekeviä ihmisiä... enkä tällä kertaa puhu edes itsestäni, ei minulla noin isoon mainokseen olisi ollut edes varaa.

Tänään vaalikopille ilmestyi kaksi nuorta naista, jotka pohtivat äänestääkö meitä vai vihreitä. Tuohonhan luonnollisesti ei ole kuin yksi oikea vastaus. Siis äänestämään!

torstai 23. lokakuuta 2008

Suosi ulkomaista

Eilinen MTV3:n vaalitentti oli monin paikoin varsin turhauttavaa katsottavaa. Puoluejohtajat huusivat toistensa päälle, ja juontajat yrittivät olla niin mahdottoman kriittisiä onnistuen kuitenkin aiheuttamaan lähinnä vain vaivaannuttavaa myötähäpeää. Ohjelman loppupuolella päästiin siltikin varsin mielenkiintoiseen ja turhan vähän keskusteltuun aiheeseen: tulisiko ulkomaisille opiskelijoille langettaa Suomessa lukukausimaksut? Väittelyssä keskityttiin ammattikorkeakouluihin niiden kuntasidonnaisuuden takia, mutta samaa debattia on käyty yliopistokentällä jo vuosia.

Valtaosa puoluejohtajista oli valmis säätämään maksut ainakin EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Asiaan liittyy kuitenkin monia muttia, jotka ansaitsevat lähempää tarkastelua. Ensimmäinen ongelma on tasa-arvo. On hyvin epämiellyttävää kuvitella tilannetta, jossa osa opiskelijoista maksaisi opinnoistaan ja osa ei. Toisekseen tämä estäisi monien vähävaraisten opiskelijoiden pääsyn Suomeen. Maksuton koulutus on maallemme valtava markkinaetu, joka houkuttelee lahjakkaita nuoria opinahjoihimme joka puolelta maapalloa. Usein käytetyn retoriikan mukaan tämä tarjoaa porsaanreiän monille kehitysmaiden opportunisteille ainoastaan päästä EU-alueelle, jossa liikkuminen on vapaata. Mutta jos joku tätä mahdollisuutta näin "epärehellisesti" hyödyntää, pitääkö siitä rankaista myös ihan tosissaan opiskelemaan tulevia?

Lisäksi usein kirotaan sitä, miten maksuttoman koulutuksen saatuaan nämä ulkkariveijarit palaavat takaisin kotimaahansa tai suuntaavat muualle. Entä sitten? Suomi on maailmanlaajuisesti katsottuna vauras maa, jolla on varaa kouluttaa köyhien maiden opiskelijoita, jotka sitten voivat viedä saamansa tiedon kotimaihinsa. Tämä jos mikä on globaalia solidaarisuutta. Ovathan suomalaisetkin maailman sivuun käyneet kouluttautumassa vaikkapa Ameriikassa ja palanneet sitten kotikonnuilleen, eikä se väärin ole. Keskustelussa haiseekin vahvasti puhdas itsekkyys ja epäluulo ulkomaalaisia kohtaan. Ja sitä paitsi, opiskelu on erinomainen keino integroida ulkomaalainen suomalaiseen yhteiskuntaan: moni löytää opiskeluaikanaan esimerkiksi puolison tai työpaikan, joiden vuoksi sitten jääkin maahamme pysyvästi. Suomi tarvitsee jatkossa entistä enemmän ulkomaista työvoimaa, ja erinomainen tapa edesauttaa osaavan työvoiman löytämistä on kouluttaa heitä itse. Kyllä näistä aina joku tänne Pohjolaankin jää.

Vielä sananen vaalikampanjastani. Tänään jakaessani lentolehtisiä torilla eräs nainen tuli juttelemaan ja pyysi esitettä "koska minulla oli niin kivat vaatteet". On sitä joskus hauskempiakin perusteluita kuultu, harvoin tosin...

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Rasisti on reppana

Vaalikampanjoinnit jäivät tältä päivältä väliin kuumeilun takia, joten loppuviikolla on oltava entistä ahkerampi. Huomenna päivystän vaalimökillä iltapäivästä, perjantaina osallistun ainakin YK:n päivän rauhankulkueeseen sekä lauantaina leikin kaupunkisuunnittelijaa parin muun kuntavaaliehdokkaan kanssa Megapolis2023-tapahtumassa. Etenkin viimeiseen tapahtumaan toivoisin paljon osallistujia, ohjelma on mielenkiintoinen.

Jatketaan sitten vielä tovi jalkapallon lieveilmiöistä. Rovaniemen Palloseuran toimitusjohtaja Jouko Kiistala ilmoitti seuraa ravistelevan sopupelijupakan jälkimainingeissa, että joukkueessa ei ensi kaudella pelaa yhtään venäjää äidinkielenään puhuvaa pelaajaa. Lausunto on tyrmistyttävä. Rasismia on yritetty kitkeä jalkapallokulttuurista pois vuosikymmeniä, mutta toiminnan kärki on yleensä suuntautunut banaaneja kentälle heitteleviin ja asiattomuuksia huuteleviin kannattajiin. Liigaseuran johtoportaan edustajalle näin syrjivä lausunto on anteeksiantamaton.

Jalkapallo on perinteisesti ollut laji, jonka perässä urheilijat ovat siirtyneet maasta ja maanosasta toiseen. Tämä tekee futiksesta erittäin alttiin rasistisille lieveilmiöille, ja syrjinnän vastaiselle työlle on ollut tilausta. Kiistalan typerän lipsautuksen kaltaiset aivopierut nollaavat koko tämän arvokkaan työn.

Onneksi ruohonjuuritasolla ollaan viisaampia. Tamperelainen libanonilaissyntyinen valtuustoehdokas Mahmoud Machaal (vas.)on valmentanut suomalaisia 13-15-vuotiaita futisjunnuja jo usean vuoden ajan. Tilanteesta hyötyvät kaikki: nuoret saavat erinomaista suvaitsevaisuuskasvatusta ollessaan tekemisissä luotettavan ja fiksun maahanmuuttajan kanssa, ja valmentaja - kuten hän itse sanoo - pysyy perillä nykynuorten ajatusmaailmasta. Tuon ikäisethän ovat monesti hyvin alttiita ulkopuolisille vaikutteille, ja voisi olettaa etteivät positiivisen maahanmuuttajakokemuksen vuoksi ainakaan rasistiset asenteet heihin kovin helposti iskostu.

Laajennetaan teemaa vähän. White power -jengi suunnittelee IRC-galleriassa tapaamista Tampereelle tänä perjantaina. Tein joitakin kuukausia sitten valituksen gallerian ylläpitäjille siellä olevista useista rasistisista, lähinnä valkoista valtaa glorifioivista yhteisöistä. Galtsun herra isoherrojen näkemys asiasta oli se, että sananvapauden nimissä yhteisöjä ei voida poistaa. Mahtaisikohan tällaisen rasistisen tapahtuman suunnittelu täyttää jo sopimattomuuden tunnusmerkit ylläpitäjienkin mielestä?

tiistai 21. lokakuuta 2008

Hei me larpataan!

Sunnuntainen Haka-HJK -jalkapallo-ottelu päättyi Valkeakosken Tehtaan kentällä sekavissa tunnelmissa. Matsin loppupuoliskolla joukko Klubin Sakilaiset-kannattajaryhmää ryntäsi kotijoukkueen faniryhmä Hakapeliittojen katsomonosaan alkaen haastaa riitaa. Katsomossa oli runsaasti myös lapsia ja vanhuksia, jotka säikähtivät tapahtunutta todella. Onneksi kukaan ei loukkaantunut pahemmin. Mutta muistaako kukaan miten peli päättyi?

Jalkapallohuliganismi on ilmiö, jonka en kuunaan soisi rantautuvan Suomenniemelle. Valitettavasti vain monet tuntuvat ihailevan etenkin Brittein saarten huligaanikulttuuria: wannabe-ladit vahtaavat kuola suupielistä valuen Football Factoryn ja Green Street Hooligansin kaltaisia "alan miehistä" kertovia elokuvia ja keskustelevat internetin keskustelupalstoilla siitä, mikä on oikeaa casuaalia hulikoodien mukaista pukeutumista. Ainakin Sakilaisten idiooteilta tuntui vain unohtuneen se brittihuligaaneille ominainen toimintamalli, että ne myllyt järjestetään stadionin ulkopuolella eikä mukaan sotketa viattomia kanssakatsojia.

Suomalainen "huliganismi" tuntuukin lähinnä keskenkasvuisten räkänokkien egoboostaukselta. Vastakkainasettelut kuuluvat jalkapalloon, vastustajajoukkueen faniryhmälle saakin huudella eikä mikään ole hienompaa kuin faniporukoiden välinen kovaääninen kilpalaulanta. Jalkapallo nostattaa suuria tunteita, mutta ne tunteet pitäisi voida kanavoida jotenkin muuten kuin tappelemalla. En minä ainakaan halua mennä ottelua katsomaan pelko ahterissa, että jokainen vastustajan pelaajille tai faneille kohdistamani leikkimielinen solvaus voidaan tulkita tanssiinkutsuksi.

Nimimerkki huupponen tiivistää varmasti monen suomalaisen jalkapallonystävän ajatukset FutisForum2:n keskustelupalstalla:

En ota kantaa myllyihin sinäänsä, koska en ole paikalla ollut niissä. Mutta tuomitsen täysin jalkapallon yhteydessä tappelemisen käyttämisen
huonojen kotiolojen tuoman vitutuksen purkukeinona, sekä kikkelin henkisenä kasvatuskeinona.

Jalkapallo menee uskontojen ja kulttuurirajojen, kielimuurien ja muiden yli.
Mutta ei se ole tappelemisen arvoinen laji. ...Jos haluatte harrastaa rotuvihaa, tappelemista, poliisia kohtaan tuntemaanne tuskaa ja kaikkea muuta vastaavaa,
tehkää se nyt oikeasti jossain muualla kun siellä katsomossa.

Minulle jalkapallo edustaa jotain sellaista, mitä ei paha pääse koskettamaan. Kaunista taidetta joka herättää tunteet laidasta laitaan.
Mutta ei väkivaltaa tai tyhmyyksiä. Katsomo on paikka jossa nautin. Haluan pystyä nauttimaan siitä joutumatta kahakkaan.

Niin joo, ja Klubi voitti 2-3.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Vessa, vesiposti, keittokomero ja huone

Viime perjantaina syttyivät tulet monella paikkakunnalla Asunnottomien yön merkeissä. Tampereellakin on arvioiden mukaan noin viisisataa asunnotonta, mikä kuulostaa todella pelottavan suurelta määrältä. Elämmekö me oikeasti pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa? Katon pään päällä tulisi kuulua kansalaisen perusoikeuksiin.

Jokaisella asunnottomalla on oma tarinansa, ja syitä asunnottomuuteen on monia: päihde- ja mielenterveysongelmat, velkakierre, avio- tai muu asumusero... Syrjäytymisen kierre voi saada alkunsa monella tapaa. Näitä ongelmia pitäisi yhteiskunnan pystyä ehkäisemään ennalta esimerkiksi sosiaalipalveluiden, päihdehuollon ja toimeentuloturvan kautta, mutta valitettavasti näin ei aina käy. Ja mitä pidempään ihminen on ollut vailla vakinaista asuntoa, sitä hankalampi hänen on omaan matalaan majaan asettuakaan.

Kaupungin olisi tarjottava entistä enemmän tukiasuntoja asunnottomille. Tampereelle onneksi asuntoja on tulossa jo nyt lisää: alkusyksystä käynnistettiin hanke, jonka tuloksena kaupunkiin saadaan kymmeniä asuntoja syrjäytyneille ja syrjäytymisvaarassa oleville. Toivottavasti näistä asunnoista mahdollisimman moni saa kipinän uuden elämän alkuun.

Asunnottomien, päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asuttaminen on monilla paikkakunnilla törmännyt NIMBY-ilmiöön: paremmin toimeentulevat kaupunkilaiset eivät halua huonommassa asemassa olevia naapureikseen. Itse en ymmärrä tätä ollenkaan. Kuinka pohjattoman itsekäs voi ihminen olla? Onneksi Tampereelta paikkoja on löytynyt, ja vieläpä eri puolilta kaupunkia. Usein käytetty retoriikka järjestyshäiriöiden lisääntymisestä on pääosin puppua. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujat ovat usein hyvin siistejä ja rauhallisia ihmsiä, joista ei välttämättä päältäpäin kuvastu minkäänlainen "poikkeavuus". Sama pätee moniin asunnottomiin.

Tampereen asuntotilanne ei muutenkaan ole mitenkään ylisanoja ansaitseva. Pienistä vuokra-asunnoista on jatkuvasti pulaa, ja kaupungin asuntoihin pitkät jonot. Tähän ongelmaan eivät auta hyvätuloisten veronmaksajien houkuttelemiseksi kaavoitetut omakotitontit, vaan kaupunkiin olisi saatava reilusti lisää pieniä ja ennen kaikkea edullisia asuntoja. Nykyään tarjonta vuokramarkkinoilla on niin vähäistä ja kysyntä suurta, että vuokranantajat voivat pitää hintojaan järjettömän korkeina ja aina löytyy joku, joka suostuu kiskuritaksaa pulittamaan. Törmäsin kerran siistiin ja fiksunoloiseen nuoreen opiskelijamieheen, joka asui tuttunsa asuntovaunussa koska ei ollut saanut muunlaista lukaalia, jonka vuokrat olisi kyennyt maksamaan! Ja tällaisia tarinoita riittää.

Joskus sitä miettii, miten etuoikeutettu sitä onkaan. Asunnottomien yön lisäksi ajatuksia herätti eilen illalla Ylen esittämä dokumentti New Yorkin metrotunneleissa elävistä ihmisistä - Yhdysvalloissa tilanne on toki vielä paljon pahempi kuin Suomessa. Itselläni kun on lämmin asunto, ainakin yleensä rahaa ruokaan ja vaatetta päälle. Nämä asiat eivät ole Suomessakaan itsestäänselvyyksiä. Miettikääpä sitä.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Kampanjakuulumisia

Vaaleihin on enää viikko aikaa ja ennakkoäänestys on jo käynnissä! Muistattehan kaikki lutuiset luppakorvat käydä piirtämässä lappuseen sen kolmeviisseiskan niin täti tykkää.

Sain flaijerini ja viralliset käyntikortit torstaina. Tämän ja eilisen päivän aikana olen jo ehtinyt luukuttaa muutaman sata kappaletta läystäkkeitä Nekalan suunnalle, huomenna suuntaan propagandamateriaaleineni Iidesrantaan ja Järvensivulle. Flaikkuja ei ole kovin paljoa, joten on priorisoitava - olen ajatellut jakaa niitä pääasiassa lähialueille ja opiskelijakämppiin, joista luulisin ääniä saavani jos jostain.

Tämä viikko on ollut varsin raskas, sillä paitsi ohjelmaani on kuulunut aivan turkasesti laulua. Filharmonialla oli eilen konsertti, ja siihen treenatessa sujuivat illat leppoisasti Tampere-talossa. Toivottavasti saan kuoron ja orkesterin riveistä muutaman äänenkin. Konsertti sujui muuten aivan erinomaisesti: Hilding Rosenbergin Johannes' Uppenbarelse on äärimmäisen hieno teos, jossa vuorottelevat herkät a cappella -koraalit ja mahtipontiset orkesterivyörytykset.

Päivisin olen tavannut seisoskella Keskustorin vaalimökillä ihmisiä jututtamassa. Mielestäni tällainen kampanjointi on kaikkein mukavinta: kuuntelen mielelläni, mitä ihmisillä on sanottavaa ja otan onkeeni. Hyvä poliitikko ei vain jauha omaa manifestiaan vaan avaa korvansa kansalaisille. Esimerkiksi eläkeläisten asiat eivät itselleni ole kovin tuttuja, joten otan mielelläni onkeeni tamperelaismummojen ja -vaarien ajatuksista.

Tampereen Vasemmistoliitolla on vaaleihin erittäin hyvä lista. Todella moni on ilahtunut siitä, että yhden kauden valtuustosta poissa ollut Marjatta Stenius-Kaukonen palaa takaisin ehdolle ja mennee heittämällä läpi. Marjatta on ollut monena päivänä kopilla päivystämässä kanssani yhtä aikaa ja jututtajia sekä tsemppaajia on riittänyt. Tervetuloa takaisin!

Minua voi käydä jututtamassa vaalimökillä ensi viikolla ainakin iltapäivisin, yritän olla paikalla joka päivä. Maanantaina neljästä eteenpäin paistetaan lettuja! (Porvarit paistoivat jo viikolla makkaraa, mutta me olemme vegetaristiystävällisempiä ja hyvä niin ;))

perjantai 10. lokakuuta 2008

Muovi antaa periksi ja muuta h*kamussuttelua

Tässäpä taas tämänviikkoinen KU:n futiskolumnini, olkaatten hjuvat.

Tammerkoski kuohuu

Rovaniemeläislähtöisen, mutta sittemmin tamperelaistuneen Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen toinen levy kantaa nimeä Muovi antaa periksi. Tampereen - ja joissain puheenvuoroissa jopa koko Suomen - ylpeydeksi kutsuttua Tampere Unitedia on monesti kutsuttu muoviseuraksi, keinotekoiseksi ja historiattomaksi artefaktiksi jolla ei kriittisimpien näkemysten mukaan ole edes olemassaolon oikeutusta. Tampereella on viime vuosina totuttu huikeaan menestykseen, kirsikkoina kakun päällä kaksi peräkkäistä Suomen mestaruutta ja paikoin jopa erinomaiset otteet eurokentillä. Tällä kaudella menneiden sesonkien loisto on ollut muisto vain. Onko muovi antamassa periksi, ja mitä Tampereella oikein tapahtuu?

Viikonvaihteessa Mansesterissa saatiin ihmetellä uusinta uutista: seura oli antanut potkut manageri Kalevi Saloselle ja joukkueenjohtaja Juha Koskimäelle. TamUn hallituksen puheenjohtaja Jari Viita totesi tiistain Helsingin Sanomissa, että päätös tehtiin koko seuran kehittämisen kannalta ja että erotettujen henkilöiden osa-aikaiset työsopimukset eivät sovi seuran tavoittelemaan entistä kansainvälisempään toimintakulttuuriin. Samassa yhteydessä on väläytelty myös valmentaja Ari "Zico" Hjelmin potkuja, mikä kuulostaa jo todelliselta suursiivoukselta seuran johtoportaassa. Toimittaja Lauri Hollo kutsuu tämänviikkoisessa MTV3:n sivujen blogikirjoituksessaan Salosen, Koskimäen ja Hjelmin muodostamaa kolmiyhteyttä "kultapossukerhoksi", jonka keskinäistä puuhastelua kauden alussa seuran urheilutoimenjohtajaksi palkattu entinen keskikentän keisari Jarkko Wiss olisi tullut sotkemaan. Wissin ja Viidan väitetään olleen edellämainitun kolmikon kanssa eri linjoilla siitä, miten seuraa tulisi kehittää. Salosen ja Koskimäen potkut eivät siis varsinaisesti tulleet yllätyksenä TamUn toimintaa seuraaville, mutta niiden ajankohta vain muutamaa viikkoa ennen kauden päättymistä enteilee syvempää kriisiä organisaatiossa.

Toimiston kuohunnan lisäksi myös joukkueella on ollut ongelmia myös pelikentällä. Joukkueen kapeaa pelaajarinkiä ovat verottaneet monet epäonnekkaat loukkaantumiset, Jarkko Wissin peliuran lopettaminen ja Juska Savolaisen myynti näkyvät kunnollisten korvaajien puuttuessa, eikä loppujoukkueen asennekaan ole vaikuttanut kovin hyvältä. Peli on usein tällä kaudella näyttänyt toivottoman aneemiselta: joukkue on totuttu tuntemaan taistelutahdostaan, mutta tällä kaudella taistelijan otteita on pelaajilta nähty vain harvoin. Liekö johtoportaan sekasotku masentanut pelaajatkin, vai onko kyse sittenkin vain mestaruuskrapulasta? Aikaisemmin peräänantamattomana hyökkäysmasiinana tunnettu Antti Pohja on sortunut liian usein päämäärättömään neppailuun keskikentällä, eikä joukkueen parhaana pelaajana yleisesti pidetty veskari Mikko Kavénkaan ole pelannut odotetulla tasolla. Suurin ilon aihe loppukaudesta faneille onkin ollut "Kynä-Mynäksi" ristitty Tampereen oma petercrouch, alun perin joukkueeseen toppariksi hankittu Henri Myntti. Yksitoista tehtyä maalia alkukauden pakkina pelanneelle miehelle on kova suoritus, ja herää kysymys, mikä olisi TamUn sijoitus liigassa tällä hetkellä mikäli Myntti olisi saanut pelata koko kauden kärjessä...

Kärkkäimmät haaskalinnut ovat olleet kuoppaamassa Unitedia jo pitkään ja pitävät Salosen ja Koskimäen potkuja jotakuinkin viimeisinä nauloina plastiikkiporukan arkkuun. Itse en jaksa uskoa seuran kuolemaan, vaikka melkoinen myllerrys näyttää käynnissä olevan. Tämä kausi on ollut selvästi joukkueelle välivuosi, ja toivottavasti toimistolla jaksetaan tehdä pitkäjänteistä työtä joukkueen kehittämisen puolesta vaikka lyhyellä tähtäyksellä työn hedelmät jäisivätkin raakileiksi. Absoluuttisen Nollapisteen eräässä laulussa veistellään sanoin "älä koskaan jätä jalkapalloa". Toivottavasti tamperelaisyleisö ottaa tästä neuvosta vaarin ja malttaa yhä edelleen kokoontua katsomoon seuraamaan kaupungin ykkösjoukkueen otteita, vaikka välillä pelin taso turhauttaisikin.

Jälkihuomautus. Kolumnin yhteyteen tekemässäni vakiorivissä oli 13 oikein. Luonnollisesti itse en ollut jättänyt lappua sisään.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Mökkeilysesonki on alkanut!

Tampereen Vasemmistoliiton vaalimökki pönöttää tästä päivästä eteenpäin Keskustorilla maanantaista perjantaihin aamukymmenestä iltaviiteen. Tervetuloa! Myös allekirjoittanut päivystää mökissä aina kun muilta kiireiltään ehtii...

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Viikon media-analyysi, olkaa hyvät!

Mainonnan eettinen neuvosto on saanut viime aikoina runsaasti valituksia DNA Finlandin televisiomainoksista, joissa irstaahko mieshenkilö opastaa nuoria, melko seksikkäästi pukeutuneita partiotyttösiä luonnon armoilla. Neuvoston sihteeri kertoi muutama päivä sitten Iltalehdessä, että mainokset on koettu epäeettisiksi, moraalittomiksi ja hyvän tavan vastaisiksi. Palautteen mukaan mainokset luovat vaikutelman seksuaalisesta ahdistelusta eivätkä ole ensinkään hauskoja.

Samaan aikaan mainoskanavilla pyörii myös kaupallinen tiedote, jossa mainostetaan tulista makeista lauseella "naisille, joilla on miehen suu". Tästä mainoksesta tietääkseeni kukaan ei ole älähtänyt, vaikka mielestäni se on jopa seksistisempi kuin DNA:n mainos. Partiotyttömainos on hyvin karnevalistinen, ja esittää nuoret naiset vaikkakin jossain määrin esineellistettyinä, myös aktiivisina toimijoina, jotka neuvokkuutensa ansiosta selviytyvät hankalista tilanteista ja tekevät mainoksen miehestä tarinan klovnin. Loppujen lopuksi mainos muistuttaa asetelmaltaan vuosia sitten kohua herättänyttä Panu-tyttö -mainosta, jota kritisoitiin avokaulaisessa topissa esiintyneen naisen esineellistämisestä. Kuitenkin, kuten Janne Seppänen artikkelissaan Tiukka toppi ja sensuuri - eli Panuttaako vai uupuuko Tehoa? (löytyy Marianne Laihon ja Iiris Ruohon toimittamasta Naisen naamio, miehen maski -kirjasta) todistaa, tosiasiassa mainos halventaa enemmän naista ihastellen katsovaa miestä, joka esitetään reppanana. Eli se, mikä aluksi näyttää naisen halventamiselta, voikin tarkemmalla analysoinnilla olla jotain aivan muuta.

Sen sijaan karkkimainos esittää sukupuoliin stereotyyppisesti liitetyt ominaisuudet annettuina luonnonlakeina: naiset ovat herkempiä kuin miehet, ja siitä syystä suuri osa heistä ei voi näihin makeisiin koskea. Olennaista on se, että oletettu miehinen ominaisuus (hyvä tulisen maun sietokyky) nähdään tavoiteltavana ja haluttuna, kun taas naisinen pehmeys asettuu sille alisteiseen asemaan. Pelottavinta tässä on se, ettei tällaisia kulttuurissamme lähes itsestäänselvyyksiksi muodostuneita stereotypioita enää edes huomata vaan niitä hyödyntävät mediasisällöt lipuvat silmiemme ohi intohimoja herättämättä.

DNA:n mainos on monitulkintainen ja ymmärrän hyvin, miksi se joita kuita loukkaa. Kuitenkin keskustelua herättävä monitulkintaisuus on aina parempi asia kuin luonnollistettu seksismi, jota mässymainos edustaa.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Tänään meillä ei ole hyviä uutisia

Naisorientoitunut nainen on yhä ainakin Lapin Kansassa persona non grata. Iltalehden vastikään julkaisema pikku-uutinen sai minut nielaisemaan maitokahvini väärään kurkkuun. Ei ole paljoa kerinnyt virrata vettä Viinikanojassa Turun Sanomien herra isoherran laukomista valikoidusta totuuksista, joiden mukaan nuorta naista ei kannata palkata koska hän voi tulla raskaaksi kesken työsuhteen, kun näytölle pamahtaa tämä hämmentävä informaatio. Näköjään toimituksien rekrytointikäytännöt ovat nykyisellään vielä taantumuksellisempia kuin on halunnut edes pahimmissa painajaisissaan uneksua.

Mediaa kutsutaan yhä usein neljänneksi valtiomahdiksi, ja monet lukevat aamulehteään kuin raamattua. Paikallisen lehden uskotaan tarjoavan riippumatonta ja oikeaa tiedonvälitystä. Herääkin kysymys, että jos lehti ei suostu hyväksymään päätoimittajakseen seksuaalivähemmistön edustajaa, millaista mahtaa olla sen uutisointi vaikkapa homoparien adoptio-oikeudesta? Kyseessä on kovan luokan seksuaalipoliittinen linjanveto ja sitä paitsi tasa-arvolain mukaan ehdottoman kielletty sellainen. Se, kenen kanssa työntekijä yönsä nukkuu, ei kuulu työnantajalle sitten pätkääkään.

Toivon syvästi, että tämä uutinen on vain mätäkuun juttu mutta pelkään pahaa. Media on saanut minut muutenkin repimään pelihousuni viime päivinä muutamaankin kertaan: kuulin, että eräät paikallislehdet perivät maksua ehdokkailta omien vaalikonevastaustensa kommentoimisesta. Näin kommentointimahdollisuuden ostaneet saavat markkinointietua: suurimmissa vaalikoneissa, kuten Ylen ja MTV3:n koneet, kommentointi on maksutonta ja tavallinen vaalikoneentäyttäjä helposti kuvittelee tilanteen olevan sama muissakin palveluissa. Näin esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomien vaalikonetta silmäilevä äänestäjä saattaa kuvitella ehdokkaiden, jotka eivät ole vastauksiaan kommentoineet, olevan joko laiskoja tai tietämättömiä vaikka kyse useimmilla lieneekin rahasta. Härskiä toimintaa.

Jälkihuomautus puoli tuntia myöhemmin. Alma Median toimitusjohtaja Telanne on jo ehtinyt tuomita Korhosen väitteet lausunnolla "puutaheinää" kun taas Korhonen tiedotteessaan varsin yksiselitteisesti väittää irtisanomisen syynä olevan hänen rekisteröity parisuhteensa. Polemiikki varmasti jatkuu...