Sunnuntainen Haka-HJK -jalkapallo-ottelu päättyi Valkeakosken Tehtaan kentällä sekavissa tunnelmissa. Matsin loppupuoliskolla joukko Klubin Sakilaiset-kannattajaryhmää ryntäsi kotijoukkueen faniryhmä Hakapeliittojen katsomonosaan alkaen haastaa riitaa. Katsomossa oli runsaasti myös lapsia ja vanhuksia, jotka säikähtivät tapahtunutta todella. Onneksi kukaan ei loukkaantunut pahemmin. Mutta muistaako kukaan miten peli päättyi?
Jalkapallohuliganismi on ilmiö, jonka en kuunaan soisi rantautuvan Suomenniemelle. Valitettavasti vain monet tuntuvat ihailevan etenkin Brittein saarten huligaanikulttuuria: wannabe-ladit vahtaavat kuola suupielistä valuen Football Factoryn ja Green Street Hooligansin kaltaisia "alan miehistä" kertovia elokuvia ja keskustelevat internetin keskustelupalstoilla siitä, mikä on oikeaa casuaalia hulikoodien mukaista pukeutumista. Ainakin Sakilaisten idiooteilta tuntui vain unohtuneen se brittihuligaaneille ominainen toimintamalli, että ne myllyt järjestetään stadionin ulkopuolella eikä mukaan sotketa viattomia kanssakatsojia.
Suomalainen "huliganismi" tuntuukin lähinnä keskenkasvuisten räkänokkien egoboostaukselta. Vastakkainasettelut kuuluvat jalkapalloon, vastustajajoukkueen faniryhmälle saakin huudella eikä mikään ole hienompaa kuin faniporukoiden välinen kovaääninen kilpalaulanta. Jalkapallo nostattaa suuria tunteita, mutta ne tunteet pitäisi voida kanavoida jotenkin muuten kuin tappelemalla. En minä ainakaan halua mennä ottelua katsomaan pelko ahterissa, että jokainen vastustajan pelaajille tai faneille kohdistamani leikkimielinen solvaus voidaan tulkita tanssiinkutsuksi.
Nimimerkki huupponen tiivistää varmasti monen suomalaisen jalkapallonystävän ajatukset FutisForum2:n keskustelupalstalla:
En ota kantaa myllyihin sinäänsä, koska en ole paikalla ollut niissä. Mutta tuomitsen täysin jalkapallon yhteydessä tappelemisen käyttämisen
huonojen kotiolojen tuoman vitutuksen purkukeinona, sekä kikkelin henkisenä kasvatuskeinona.
Jalkapallo menee uskontojen ja kulttuurirajojen, kielimuurien ja muiden yli.
Mutta ei se ole tappelemisen arvoinen laji. ...Jos haluatte harrastaa rotuvihaa, tappelemista, poliisia kohtaan tuntemaanne tuskaa ja kaikkea muuta vastaavaa,
tehkää se nyt oikeasti jossain muualla kun siellä katsomossa.
Minulle jalkapallo edustaa jotain sellaista, mitä ei paha pääse koskettamaan. Kaunista taidetta joka herättää tunteet laidasta laitaan.
Mutta ei väkivaltaa tai tyhmyyksiä. Katsomo on paikka jossa nautin. Haluan pystyä nauttimaan siitä joutumatta kahakkaan.
Niin joo, ja Klubi voitti 2-3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti