tiistai 23. kesäkuuta 2015

"Kaikki työ on arvokasta" - ja paskat

Pääministeri Juha Sipilä on moneen otteeseen todennut hallituksensa yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista työllisyyden edistämisen. Tämä onkin tärkeä tavoite. Kuitenkin hallitus toimillaan on onnistunut jo nyt kriisiyttämään kotimaisen kansalaisjärjestökentän: viimeksi tänään Kepa ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut. Eikä tämä tunnu huolettavan ketään, ennemminkin päinvastoin. Mitä täällä Suomessa oikein tapahtuu?


Olen jo lapsena oppinut, että kaikki työ on arvokasta. Samaa lausetta ovat toistelleet viime aikoina porvaripoliitikot, mutta teot puhuvat toista. Samaan aikaan kun yrityselämän tukia lisätään, ovat leikkaukset valtion budjetissa mitättömän pienistä kehitysyhteistyörahoista aiheuttamassa irtisanomisia, ehkä kokonaisten järjestöjen toimintojen loppumisia. Joku tovi sitten Finnwatch nosti kissan pöydälle kuultuaan, että Ulkoministeriön Viestintä- ja globaalikasvatustukea oltaisiin lakkauttamassa. Varmaa tietoa asiasta ei ilmeisesti vielä ole, mutta toteutuessaan pelkästään tuon tuen lakkauttaminen aiheuttaisi useita irtisanomisia ja todennäköisesti esimerkiksi Suomen Sosiaalifoorumin toiminnan lakkauttamisen. Juustohöylä iskisi myös työnantajani julkaisemaan Peruste-lehteen.

Yleensä julkisessa keskustelussa irtisanomisia on tavattu surkutella, mutta etenkin Kepan yyteiden ympärillä käyty nettikeskustelu on hämmentävää. Ohessa muutamia suoria lainauksia Taloussanomien aihetta käsittelevän uutisen kommenteista.

Päivän paras uutinen. Lisää tällaisia, kiitos.
Upea uutinen! Kiitos Soini,Terho ja Halla-Aho!

Kerrankin suomessa syytä hymyyn!

Lähes kymmeneen vuoteen ei aikaisemmat hallitukset tehneet yhtään oikeita päätöksiä missään asiassa. Nyt uuden hallituksen ensi askeleilla on tullut jo monta oikeaan suuntaan olevaa päätöstä.

Kiitos Perussuomalaiset! 

Ihmisiä jää vaille työtä ja toiset ilakoivat. Väkisin tulee mieleen, että toisen työ onkin arvokkaampaa kuin toisen. Viime kuukausina nettikeskusteluihin onkin vakiintunut lausahdus "julkisen sektorin työntekijä syö pöydässäsi" mikä implikoi verorahoista rahoitetun työn olevan meiltä kaikilta pois. Sama näemmä koskee erilaisin tuin rahoitettua kolmatta sektoria. Lisäksi Kepan ongelmat toki ilahduttavat netin päivystäviä hommabotteja, joille kaikki tämänkaltaiset järjestöt ovat yhtä suurta mokutusklusteria ja suvaitsevaisuusteollisuutta.

Kriitikoilta jää huomaamatta se, että tosiasiassa järjestöt eivät ole vain tukirahojen imppaajia vaan merkittäviä välillisiä työllistäjiä. Esimerkiksi järjestö, jolla työskentelen, ostaa ulkoa julkaisujensa painatuksen, kirjanpitopalvelut, tapahtumien cateringin, työterveyshuollon ja niin edelleen. Järjestöjen toiminnan hiipuminen veisi siis myös asiakkaita kotimaisilta pienyrityksiltä, mikä ei ihan tainnut olla Sipilän hallituksen agendalla.

Ja kuten me kaikki tiedämme, työttömyys vähentää kotimaista kulutusta ja siten hidastaa talouden rattaiden pyörimistä. Mutta mitäpä siitä, kukkahattutätien sun muiden ammattimokuttajien saaminen kortistoon on jo itsessään niin suuri juhlan aihe, että ristiriitaa työllisyyspuheisiin ei tarvitse kemutukselta huomioida. Ja toiset työntekijät nyt muutenkin ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.


3 kommenttia:

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Aivan, kyllä mieltä lämmittää kun joku suojatyöpaikkalainenkin kukkahattu tulee mukaan tähän samaan massaan, jossa itsekin olen: työttömät.

Se työttömyydessä usein ottaa päähän, että tietää että kun menee omalla halvalla munamankelilla Lidliin, ainoaan kauppaan jossa meikäläisen on varaa käydä, ohitse huristelee uusilla kalliilla hybridiautoillaan virkanaisia ja -miehiä, jotka saavat korkeaa palkkaa - tyhjäntoimittamisesta. Tällaiset konkreettiset esimerkit eriarvoisuudesta ovat usein niitä, jotka ärsyttävät eniten.

Elina Vainikainen kirjoitti...

Itselläni on myös kokemusta pitkäaikaistyöttömyydestä, joten tiedän aivan hyvin fiiliksen. En muuten omista autoa, vaan kuljen polkupyörällä. (Kolmannen sektorin palkat johtajia lukuun ottamatta eivät ole mitenkään kummoiset, mutta eipä järjestökentälle kukaan rahan takia hakeudukaan.)

En mielelläni laittaisi töitä järjestykseen hyödyllisestä hyödyttömään, mutta väitän, että kolmannella sektorilla tehdään pääsääntöisesti ihan hyödyllistä työtä, jossa usein on erilaisten raportointikäytäntöjen vuoksi varsin tiukka tulosvastuu. En ainakaan ole törmännyt sellaisiin suojatyöpaikkoihin, joissa voisi vain pyöritellä peukaloita ja raha vilahtaisi tilille.

Mutta oikeastaan tämähän ei ollut edes pointtini, vaan se, että ei-itsevalittu työttömyys on aina tragedia, oli työ, josta pois joudutaan, aivan mikä hyvänsä. Ihmisten kiperällä tilanteella ilkkuminen on moukkamaista, vaikkei työtään arvostaisikaan pätkän vertaa.

Tomi Koivisto kirjoitti...

"Olen jo lapsena oppinut, että kaikki työ on arvokasta." Newsflash, sua on kusetettu. Omien aivojen käyttö olisi toisinaan suositeltavaa, kokeile se vapauttaa.