Menin kouluun. Tunnilla kysyttiin, kuinka moni lukee sanomalehteä mielellään. Viittasin, ja opettaja kysyi, mitä minä siitä luen. Vastasin totuudenmukaisesti urheilusivut, ja luokka räjähti nauruun. En ymmärtänyt, mikä sanomassani oli niin hauskaa.
Viime päivinä sosiaalinen media on kohissut Koffin mainoksesta, jossa jääkiekkopelaaja Jevgeni Malkin oli puettuna tutuun. Alkuperäistä mainosta enemmän pöhinää lienee kuitenkin aiheuttanut mainoksen vastaanotto, ja etenkin ns. Sini Korpinen -case. Korpinen kommentoi mainosta Twitterissä tuoreeltaan, ja sai niskaansa käsittämättömän määrän vastenmielistä palautetta. Kuvaavaa on, että mainosta kommentoineet miehet pääasiassa säästyivät loanheitolta.
Tapaus tuli paljastaneeksi kouriintuntuvalla tavalla jääkiekkokulttuurin seksismin. Pohjimmiltaan kyse on reviiritaistosta. Urheilun kannattajakulttuuri on erittäin maskuliinista - jääkiekossa toki poikkeuksellisen korostetusti - ja kentälle arvostelemaan rohkeneva nainen on kaksinkertainen uhka: paitsi, että arvostelu itsessään on epämiellyttävää, sen tuleminen maskuliinisen ja homososiaalisen kulttuurin ulkopuolelta tulkitaan erityisen röyhkeäksi. Naiselle on osoitettava paikkansa välittömästi, ettei yhteisön sisäinen yhtenäisyys horjuisi.
Urheilun kentillä naiselle varatut roolit ovat varsin rajalliset, ja jos nainen tavalla tai toisella uskaltautuu niitä rikkomaan, hänen motivaationsa kyseenalaistetaan helposti. Itse jalkapallosta kirjoittavana naisena olen törmännyt todella usein kummalliseen ilmiöön. Kun miehet kuulevat työstäni, alkaa usein nippelitiedon tenttaus, jonka tarkoituksena ilmeisesti on osoittaa, etten ole pätevä tekemään työtäni - aivan kuin jonkun vuoden Suti-kollin pallit MM-kisoissa toiseksi eniten maaleja tehneen pelaajan muistaminen lonkalta liittyisi ammattitaitooni millään tavalla. Ja kun kuitenkaan en kaikkea muista, poistuu mies paikalta voitonriemuisena. Naisen paikka näytetty, check.
Olen usein miettinyt, miksei naisia ole enempää etenkään kirjoittavina urheilutoimittajina - toimittajissa kun tätä nykyä muuten naisia on paljon, eikä sukupuolella pitäisi tekstintuotossa oikeasti olla mitään väliä. Syy saattaakin löytyä kulttuurisista paineista ja epärealistisista, myös sisäistetyistä, osaamisvaatimuksista.
Sosiaalisessa mediassa naisen paikka näytetään yleensä seksistisillä ja halventavilla ilmauksilla, kuten Sini Korpisellekin kävi. Osallistuin itsekin tähän Malkin-keskusteluun Koffin facebook-sivulla, seuraavanlaisin tuloksin.
"Hiekkapilluksi" nimittely on somekeskustelussa tyypillinen tapa osoittaa naiselle, että hän kitisee turhasta ja voisi muutenkin painua keskustelusta esim. vittuun. Nimittelyä voi saada osakseen hyvinkin vaatimattomasta kontribuutiosta - en oikein osaa tuota ylläolevan kuvankaappauksen huomiotanikaan järin röyhkeänä pitää. Ilmeisesti se vain koettiin kulttuuriin kuulumattomana, ja minut oli syytä palauttaa nyrkin ja hellan väliin tosimiesten keskusteluja sotkemasta. (Sinänsä on mielenkiintoista, miten seksististä linjaa myötäilevät naisten kommentit otetaan vastaan hyväksyvästi. Ne eivät haasta naiselle urheilukulttuurissa sallittua omaan ajatteluun kykenemättömän maskotin roolia.)
Penkkiurheilun ja kannattajakulttuurin heteronormatiivinen ja ultramaskulinistinen hiekkalaatikko kaipaisi lisää rohkeita naisia sotkemaan pillunsa santaan. Hyvin käyttäytyvät naiset harvoin tekevät historiaa, ja etenkin joukkuelajeissa kulttuuria sopisi pöyhiä. Tämä olisi loppupeleissä kaikkien etu, sillä nykyisellään seksistinen meininki karkottaa monet pois katsomoista. Ilahduinkin todella, kun Leijonat virallisella Twitter-tilillään paheksui kohumainosta ja muistutti, että kiekko kuuluu kaikille. Naisten oikeuksien kunnioittaminen ei ole miehiltä pois, ja vastustajalle voi piruilla naisia halventamattakin. Kannustetaan tänään Leijonat voittoon Tsekeistä yhdessä, sukupuoleen katsomatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti