Perustulo on ollut viime päivinä taas kovasti esillä. Vaikka kansalaisaloite perustulon käyttöönottamiseksi ei saanutkaan riittävästi allekirjoituksia, on ilahduttavaa, miten asiaa jaksetaan rummuttaa yhä. Viime viikolla sekä julkaistiin ajatuspaja Tänkin, Sitran ja Telan selvitys perustulokokeilusta että saatiin kuulla kanadalaista perustuloasiantuntija Evelyn Forgetia, joka vieraili Suomessa perustuloverkosto BIEN Finlandin kutsumana.
Pääsin kuuntelemaan Forgetia tiistaina eduskunnassa. Tilaisuuden olivat järjestäneet Vasemmistoliiton, vihreiden ja keskustan eduskuntaryhmät ajatuspajoineen, joten työpaikkani varjolla sain luikahtaa arvovaltaiseen seuraan. Vasemmisto ja vihreät ovat olleet perustulokysymyksissä aktiivisia jo kauan, kepu on löytänyt ne uudestaan viime aikoina Juha Sipilän ulostulojen myötä - on muistettava, että puolue on ollut perustulo/kansalaispalkkakeskustelun alkuhämärissä hyvinkin edistyksellinen.
Evelyn Forget kertoi Kanadassa 1970-luvulla tehdystä perustulokokeilusta, joka on yhä edelleen ainoa kehittyneissä maissa tehty koe: kehitysmaissahan erilaisia hankkeita on ollut useita. Tuolloin Kanadassa haluttiin kehittää perusturvaa toimivammaksi ja päätettiin toteuttaa alueellinen kokeilu, jossa kaikille taattiin perustulo ilman erillistä hakemista. Tulokset olivat hyvin mielenkiintoisia, ja vastaavat osin juuri niihin kysymyksiin, joita tälläkin hetkellä Suomessa perustulokeskustelussa esitetään.
Etenkin oikeistolaiset tuppaavat usein väittämään perustuloa passivoivaksi (mikä sinänsä on absurdia, sillä tosiasiassahan nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme opintotukea lukuun ottamatta ei juuri kannusta omatoimisuuteen). Kanadassa työnteko väheni vain kahdessa ihmisryhmässä. Tuohon aikaan maassa äitiyspäivärahaa sai vain hyvin lyhyen ajan, joten pienten lasten äidit jatkoivat äitiyslomaansa hieman pidempään. Toinen ryhmä taas olivat nuoret miehet. Helposti pelkkiä tilastoja vilkuilemalla voisi kuvitella nuorukaisten keskittyneen työnteon sijasta loisimiseen ja lorvimiseen, mutta kävikin aivan päinvastoin. Etenkin työväenluokkaisilla nuorukaisilla sosiaalinen paine alkaa tienata rahaa perheelle oli tuolloin hyvin suuri, joten monilla koulut jäivät kesken. Perustulon turvin nuoret miehet kykenivät käymään koulunsa loppuun, mikä näkyi myöhemmin tavanomaista parempana työllisyytenä.
Tänkin visioima kokeilu poikkeaa osin Kanadan mallista. Ensiksikin se toteutettaisiin niin sanottuna negatiivisena tuloverona, eli tiukimpien tulkintojen mukaan kyse ei olisi edes varsinaisesta perustulosta. Toisekseen se toteutettaisiin satunnaisotannalla, ei alueellisesti. Tästä Evelyn Forget oli jyrkästi eri mieltä, sillä hänen mukaansa alueellisella kokeilulla saadaan selville myös perustulon yhteisölliset vaikutukset. Esimerkiksi Kanadan pilottialueella suhtautuminen koulutukseen muuttui kokeilun aikana selvästi myönteisemmäksi. Tästä pitäisi puhua Suomessakin paljon enemmän: tärkeä näkökulma on myös se, että perustulon kautta puheestamme poistuisivat stigmatisoivat, sosiaalietuuden vastaanottamiseen perustuvat kategoriat, kun työtön, eläkeläinen, opiskelija ja sairas saisivat kaikki samaa tukea.
On valitettavaa, että Kanadan kokeilu on jäänyt ainoaksi lajissaan. Aika olisi jo kypsä uudelle yritykselle, enkä pistäisi pahakseni sen toteuttamista Suomessa. Keskustassa on visioitu koetta, jossa perustulo otettaisiin käyttöön erityyppisillä alueilla eri puolilla Suomea: maaseudulla, lähiössä, pikkukaupungissa ja niin edelleen. Tämä saattaisi olla hyvinkin toimiva viritelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti