Poliisi hämmentää taas

Osallistuin vähän yli vuosi sitten ASEM-kokouksen tiimoilta Helsingissä järjestettyyn suureen mielenosoitukseen. Tapahtuma oli oikein leppoisa ja isommilta rähinöinneiltä vältyttiin, vaikka jengiä olikin melkoisesti kertynyt iskulauseita huutelemaan ja marssimaan. Toveri Paavo Arhinmäki huudatti ihmisiä megafoneineen, mieleen jäivät pyörimään muun muassa sloganit "meidän Eurooppa ei ole herrojen Eurooppa" ja "meidän Eurooppa ei ole poliisibussien Eurooppa (näitä hirvityksiä oli reitin varrelle parkkeerattu oikein useampi kappale)". Jossain vaiheessa allekirjoittaneen kielikorvaa alkoi juimia niin hermeettisesti, että oli pakko sulkea kuuloelimet ja jupista itsekseen mantraa "meidän Eurooppamme on possessiivisuffiksin Eurooppa". Myöhemmin illalla toiset tahot olivat organisoineet sen kuuluisamman ASEM-tempauksen, josta ei sitten selvittykään pelkkien kielipoliisien voimin vaan jälkipyykkiä lingotaan edelleen.

Viime päivinä kansan uskoa poliisivoimiin on jälleen koeteltu. Helsingin huumepoliisia epäillään vakavista menettelytapavirheistä, ja poliisin toimet tuon edellämainitun Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä ovat nousseet uudestaan keskusteluun - puhumattakaan julkisuuteen vuotaneista putkapahoinpitelyvideoista. Uutiset eivät tee hyvää Suomen poliisin maineelle, joka noin yleisesti katsoen lienee ihmisten keskuudessa varsin hyvä.

Poliisia tarvitaan järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Täydellisessä maailmassa toki ei olisi rikoksia, jolloin virkavalta olisi tarpeeton. Kuitenkin koska maailmamme ei ole virheetön, on jonkinlainen järjestystä ylläpitävä taho paikallaan. Toistaiseksi poliisia parempaa systeemiä ei liene keksityn. Järjestelmä vaatii silti vastavuoroisuutta: poliisin on toimittava niin, että ihmiset voivat ammattikuntaan luottaa. Parhaassa mahdollisessa tilanteessa polliisia ei tarvitsisi pelätä kuin korkeintaan oululaisten, ja ainoa aidosti halveksittava poliisi olisi rokkipoliisi, tuo bändikeikoilla nenänvarttaan pitkin esitystä katsova nyrpeä besserwisser.

Aina silloin tällöin kuulee kertomuksia poliisin tekemistä ylilyönneistä ja välinpitämättömyydestä virkatehtävissään. Näihin olisi puututtava välittömästi, sillä tilanne, jossa vaikkapa kotonaan pahoinpidelty ihminen ei halua soittaa tapahtuneen vuoksi poliisille "koska ei se kuitenkaan mitään tee" ei ole todellakaan hyväksyttävä. Yhteiskunta, jossa kansalainen ei voi luottaa järjestysvaltaan, ei ole sivistynyt yhteiskunta.