Presidentinvaaleihin on aikaa vielä useita kuukausia, mutta vaalien voittaja on silti jo selvillä. Samalla taidetaan tietää jo seuraavan pääministerin nimi. Ei kuulosta kovin demokraattiselta, mutta on valitettavasti totisinta totta itärajamme tulla puolen.
Olin tippua tuolilta Ylen uutisankkurin eilen illalla aloittaessa uutissähkeen suurinpiirtein näin: "Venäjän seuraava presidentti on todennäköisesti Dmitri Medvedev." Uutinen asiassa oli siis se, että nykyinen presidentti Vladimir Putin oli ilmaissut tukevansa Medvedeviä ja tämähän nyky-Venäjällä tarkoittaa myös varauksetonta kansan enemmistön suosiota. Luonnollisesti tänään julkaistussa uutisessa Medvedev kannattaa Putinia seuraavaksi pääministeriksi. Piiri pieni pyörii jne.
Venäjällä tuntuu yhä olevan tsaarinvallan perintönä kaipuu vahvaan johtajaan, joka sanelee mitä mieltä ihmisten pitää olla ja miten heidän tulee toimia. Putinin suosiota on länsimaisen sivustaseuraajan varsin vaikea ymmärtää, mutta uskon ihmisten kiintymyksen johtohahmoonsa johtuvan juuri hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ja tavastaan luoda ympärilleen henkilökultti - esimerkkinä vaikka presidenttiä kannattava nuorisojärjestö Nasi tai Putinia ylistävät pop-viisut.
On myös todella surullista, että Suomessa ei edelleenkään uskalleta rohkeasti kritisoida Venäjän tilannetta, siinä missä toisen mahtivallan Yhdysvaltojen arvostelu tuntuu olevan legitiimiä kaikkialla (toki sekin on usein oikeutettua). Vastikään toimitetuissa duumanvaaleissa lienee tapahtunut jos jonkinmoista vilunkipeliä, mutta kummastipa vain Suomen pääministeri ei kommenttiensa mukaan nähnyt menettelytavoissa mitään ongelmallista vaan uskoi vaalien olleen vilpittömät. Just.
Olen ihan hillitön Venäjä-fiili, rakastan venäläistä kirjallisuutta ja kulttuuria ylipäätään. Siksi harmittaakin, että länsimaisen demokratian vakiintumisprosessi näyttää ottavan jatkuvasti takapakkia itänaapurissamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.