Vaurioita mediamaisemassa

Yleisradion tila se jaksaa puhuttaa päivä toisensa jälkeen. Tv-lupia on irtisanottu ennätyksellisesti, mikä osaltaan on aiheuttanut Ylelle rahoituskriisin: säästötoimenpiteitä on luvassa vielä Yle Extran lakkauttamisen jälkeenkin. Tilanne on todella surullinen, sillä Yleisradiota tarvitaan edelleenkin suomalaisen mediamaiseman biodiversiteetin ylläpitäjänä.

Julkisen palvelun median hienous on siinä, että se voi tuottaa laadukasta ja monipuolista ohjelmaa ajattelematta katsojalukuja tai kuluttajasegmenttejä. Tämä takaa muun muassa kielivähemmistöjen (myös viittomakieli) huomioinnin ohjelmapolitiikassa sekä antaa mahdollisuuden lähettää muutakin kuin suuria katsojalukuja tavoittelevaa viihdettä. Viihdettäkin toki tarvitaan, mutta massaviihteen, ennen kaikkea amerikkalaisen, markkinoilla kaupalliset kanavat ovat ottaneet niin vankan aseman ettei Ylen kannata sille sektorille lähteä mestaroimaan. Ylen ydinosaamista onkin ajankohtaistuotanto sekä kotimainen kulttuuri ja draama.

Tv-lupamaksukäytäntö näyttäytyy nykyisessä tilanteessa koko lailla aikansa eläneenä systeeminä. Paitsi että lupia irtisanotaan jatkuvasti protestimielessä, lupamaksua on edelleenkin mahdollista kiertää ja pakoilla. Ihmisten tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että jättämällä lupamaksun maksamatta maksu kasaantuu muiden kansalaisten maksettavaksi. Solidaarisuus, missä pelaa?

Vapaamatkustajaongelmaan olisi yksi varsin näppärä ratkaisu, nimittäin lakkauttamalla lupamaksukäytäntö ja siirtymällä rahoittamaan toimintaa verovaroin. Jos tämä herättää negatiivisia viboja, kannattaa miettiä sitä tosiasiaa että suurin osa suomalaisista maksaa kiltisti kirkollisveroa vaikka kirkon palveluita ei käytä kuin korkeintaan omissa hautajaisissaan. Verotuskäytäntöä olisi periaatteessa mahdoton kiertää, joten se takaisi rahoitukseen enemmän ennustettavuutta kuin vaihteleva lupamaksukertymä.

Jotain Ylen taloudelle on tehtävä ja pian. Jatkuvat toiminnan supistamiset ja työntekijöiden irtisanomiset eivät ole pitkäjännitteistä toimintaa, sillä väistämättä leikkaukset näkyvät myös ohjelmatuotannossa mikä ei ainakaan lisää ihmisten halukkuutta osallistua palvelun rahoittamiseen. Ehdotankin siis kannettavaksi erityistä mediamaisemaveroa, jolla ylläpidettäisiin Yleisradion toimintaa eettisesti ja mediaekologisesti kestävällä tavalla, niin että kaikki kukat saisivat edelleen kukkia.