Helsingin Sanomat uutisoi viikonloppuna kohtalaisen näyttävästi Vasemmistoliiton puoluevaltuustosta. Tärkeimpänä syynä tälle oli tietenkin käynnissä oleva puheenjohtajakisa, mutta oma huomioni kiinnittyi ilkamoivaan sävyyn kirjoitettuun kainalojuttuun.
Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä kävi puhuri menneisyydestä.
Rauhanliike ja sosialismi palasivat keskusteluun. Kaivattiin talousmallia, jossa puolueen tavoitteet voisivat toteutua.
Vasemmiston leimaamisessa menneisyyden vangeiksi ei sinänsä ole mitään uutta. Viime aikojen tapahtumien valossa on kuitenkin täysin järkevää kysyä, kuuluvatko nämä ajatukset sittenkään menneisyyteen.
