keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Shaken, not stirred

In Finland we have this thing called hyvä veli -järjestelmä. Setien varpaille astumisesta tuppaa yleensä saamaan sapiskaa, ja nyt näin on käynyt liikenneministeri Merja Kyllöselle. Pitkään jatkunut luottamuspula johti toissapäivänä Liikenneviraston pääjohtajan Juhani Tervalan eroon, eikä asiaa ole purematta setäpiireissä nielty. Sillä, että huonosta johtajuudesta ja muista vaikeuksista on puhuttu virastossa jo pitkään, ei tietenkään ole mitään väliä, kun koko episodi voidaan henkilöidä nuoreen vasemmistonaiseen, siis lähtökohtaisesti epäilyttävään. Silläkään ei tietenkään ole mitään merkitystä, että lainmukaisessa toiminnassa marssijärjestys menee juuri näin eli viimeinen sana kuuluu asioista vastaavalle ministerille.

Vasemmistoliiton ministeriryhmä on onnistunut tällä vaalikaudella profiloitumaan totunnaisuuksien ravistelijana. Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen osallistumisvalinnoista olen itsekin kirjoittanut, eikä korkeakulttuuriväellä tunnu olleen viime aikoina juuri tärkeämpää tekemistä kuin ministerin toiminnan arvostelu. Kulttuuripossella on toki oikeus mielipiteeseensä, samoin kuin Tervalan lähtöpasseista mielensä pahoittaneilla setämiehillä (kyllä, olen nähnyt viimeksi kuluneen vuorokauden aikana netissä ja printtimediassa toista kymmentä puolustuspuheenvuoroa ja kaikki ne ovat lähteneet setämiesten näppiksiltä). Esimerkiksi toimittaja Antti Blåfield asettui tänään Helsingin Sanomien kolumnissaan puolustamaan "kovaksi jätkäksi" kutsumaansa Tervalaa. Sillä, että tällaisilla "kovilla jätkillä" usein tuppaa olemaan taipumus murskata kaikki muut alleen hajota-ja-hallitse-metodilla, ei tietenkään ole mitään väliä. Maan tapa, never heard? Kun vielä hyvä veli -järjestelmän lihallistuma Ike Kanervakin järkyttyi, alkaa soppa olla syömistä vaille valmis.

Sekä kulttuuripiirit että setien saunaseurat ovat olleet pitkään kaiken arvostelun yläpuolella, ja siksi pidänkin ministerien toimintaa erinomaisen terveenä. Onkin ollut hupaisaa havaita, miten oikeiden argumenttien loppuessa ministerien arvostelu on keskittynyt epäolennaisuuksiin. On tietenkin helppoa arvostella kolmikymppisiä ihmisiä kokemuksen puutteesta - harvalla tuon ikäisellä ainakaan länsimaisissa hyvinvointivaltioissa on takataskussaan kolmenkymmenen vuoden työ- tai luottamustoimikokemus. Vielä huvittavampaa etenkin nettikeskusteluissa on ollut ministerien habitusten soimaaminen. "Tennariministeri" on toki varsin sympaattinen ilmaus, jota pystyy käyttämään myös positiivisessa mielessä. Lisäksi esimerkiksi Suomi24-keskustelupalstalla Kyllöseen viitataan toistuvasti "pyykkärinä", hänen osaamistaan, sukupuoltaan ja ulkoista olemustaan halventaen. Per Looks -kohun jälkimainingeissa herää väistämättä kysymys siitä, onko kansanomainen ulkomuoto vain perussuomalaisten etuoikeus? Samat ominaisuudet, jotka persujen kantamina määrittyvät positiivisiksi, ovatkin nuorella vassariministerillä yhtäkkiä torjuttavia.

Toivon ministereillemme voimia ja uskallusta jatkaa valitsemallaan tiellä. Valtaklikkien ravistelussa saattavat omatkin pöksyt repeytyä (ainakin pelihousut), mutta avoimemman ja rehellisemmän päätöksenteon puolesta taistelu on sen arvoista.


Ei kommentteja: