Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani on mestariteos, jonka jokaisen toivoisi lukevan. Kirja kertoo kolmesta kolmikymppisestä Stadin sällistä, joiden päivät täyttyvät kaljanjuonnista, kahvittelusta, nopanpeluusta (tai sen yrittämisestä) ja yleisestä ajelehtimisesta pitkin Kallion katuja. Rimminen kuvaa sankareitaan lämpimän humanistisesti, vailla minkäänlaista moralismin häivää. Elämänmakuisiin hahmoihin on helppo samastua ja ihastua, ja kirjan loputtua heidän edesottamuksistaan haluaisi lukea lisää.
Samalla unohtuu täysin, että Pussikaljaromaani kertoo sellaisista ihmisistä, joista tavataan käyttää nimikettä "syrjäytynyt".
Viime päivien keskustelu Ihan Tavallisten Asioiden ympärillä on ollut äärimmäisen tärkeää ja paljastanut kouriintuntuvasti, miten erilaisissa maailmoissa ihmiset elävät. Jussi Jalonen ehti jo erinomaisessa bloggauksessaan pohdiskella Niinistön työryhmän turautusta porvariston sisäisenä keskusteluna, jolle tämänpäiväisen Hesarin juttu Kannelmäessä kasvaneesta Jari-Pekka Hietsillasta asettuu mielenkiintoiseksi antiteesiksi. Hillityssä charmissaan pyöriskelevälle yläluokalle saattavat pullanpaisto-ohjeet todella olla portti parempaan arkeen, mutta lähiöiden yksinhuoltajille ja ajelehtiville nuorille ne kuulostavat puhtaalta vittuilulta. Yhtä kaikki, keskustelu syrjäytymisestä typistyy turhan usein pelkiksi nikseiksi ja toimintamalleiksi, joissa itse syrjäytynyt pelkistyy vain toiminnan tahdottomaksi objektiksi. Syrjäytymiskeskustelussa itse syrjäytyneen ihmisyys hukkuu.
Puhuttaessa syrjäytyneistä on tärkeää ymmärtää, että syrjäytynyt itse saattaa kokea elävänsä aivan hyvää elämää eikä välttämättä näe sille vaihtoehtoja, ainakaan sellaisia, jotka johtaisivat parempaan elämänlaatuun hänen omilla mittareillaan. Jokainen syrjäytynyt, ajelehtiva tai mitä termiä haluammekin käyttää, on yksilö, jonka tunkeminen johonkin tiettyyn muottiin on alentavaa ja halventavaa, ja tästä syystä yhteiskunnan interventioidenkin on lähdettävä ihmisestä itsestään ja hänen elämäntilanteestaan lähtien. Mikäli yksi ainoa syrjäytymiseen tepsivä niksi olisi keksitty, se olisi varmasti jo yleisessä käytössä.
Ja oli Tuulikki Ukkola siipeilijöineen mitä mieltä hyvänsä, yhteiskunnan tuki kuuluu kaikille sen jäsenille heidän tarpeistaan riippuen. Myös syrjäytynyt tarvitsee työttömyysturvaa, toimeentulotukea, päihdehuoltoa, kuntoutuspalveluita, perusterveydenhuoltoa - sitä varten meillä on hyvinvointivaltio. Porvariston patamustin siipi toki haluaisi siivota ihmisroskat pois omasta pullantuoksuisesta todellisuudestaan, unohtaen sen, että näiden yhteiskunnan tukimuotojen avulla moni syrjäytynyt saa takaisin kykynsä pullanpaistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti