Helsinkiläinen Paavo Tanskanen on sydämistynyt. Ollessaan viime vuonna vaimonsa kanssa seuraamassa Savonlinnan oopperajuhlilla Giuseppe Verdin Don Carlos -oopperaa, hän joutui ikäväkseen huomaamaan myöskin läsnä olevan kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen räpläävän kännykkäänsä toistuvasti ensimmäisen näytöksen aikana. Tämä epäkunnioittava toiminta ärsytti Tanskasta niin, että hän katsoi asiakseen kirjoittaa oikein lehteen. Tanskasen mielipidekirjoitus "Älypuhelin vei voiton Don Carlosista" julkaistiin tänään Helsingin Sanomien mielipidesivulla.
Kännykän näpelöinti oopperassa ei tietenkään ole hyvien käytöstapojen mukaista. Silti väistämättä herää kysymys, olisiko Tanskanenkin voinut keskittyä Arhinmäen suuntaan vilkuilun sijasta itse oopperaan? Jatkuvan pään kääntelyn luulisi häiritsevän taidenautintoa.
Suomalainen korkeakulttuuriporukka, ja erityisesti oopperaväki, otti tuoreen kulttuuriministerin välittömästi nimityksensä jälkeen hampaisiinsa. Milloin on tultu oopperaan vääränlaisissa kengissä, milloin oltu paikalla liian harvoin, milloin ei ollenkaan. Väkisinkin tulee mieleen, että näille ihmisille tuntuu ministerin poliittisia linjanvetoja ja rahanjakopolitiikkaa tärkeämpää olevan oikeissa paikoissa näyttäytyminen ja oikealla tavalla edustaminen - muodon ja pinnallisuuden korostaminen sisällön kustannuksella. Tämä on pikkusieluista ja osin lapsellistakin kyyläämistä, joka ei taatusti tuo niin kutsutulle korkeakulttuurille yhtään uutta ystävää vaan pelkästään loitonnuttaa sitä potentiaalisesta yleisöstään. Ehkä tämä on tarkoituskin? Eihän oopperassakaan ole enää mitään hienoa ja elitististä identiteettiä vahvistavaa, jos siitä kiinnostuvat kaiken maailman juntit.
Tanskasen avautumisen vieressä oli toinenkin kulttuuriministeriä käsittelevä kirjoitus, jossa kiiteltiin ministerin ennakkoluulottomuutta kulttuurin suhteen ja ihasteltiin hänen mieltymystään populaariin. Kirjoitus päättyi hupaisaan kieli poskessa esitettyyn kysymykseen, miksei ministeri ollut paikalla Kontufesteillä kuuntelemassa Notkeaa Rottaa. Oivallus ilahdutti. Olemme tottuneet kuuntelemaan oopperaväen tosissaan esittämiä kitinöitä sopivasta oopperakäyntien määrästä, mutta Arhinmäen edustus muunlaisissa kulttuuritapahtumissa ei ole ylittänyt uutiskynnystä. Toivoisin korkeakulttuurin ystävienkin kiinnittävän jatkossa enemmän huomiota siihen, mitä ministeri sanoo, ei siihen, missä hän milloinkin on, millaisissa vaatteissa ja miten keskittyneenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti