En yleensä pidä argumentoinnista, jossa esimerkiksi poliitikon epämiellyttäviksi koettujen ajatusten väitetään johtuvan kyseisen poliitikon vieraantumisesta tavallisen ihmisen arjesta. Äsken kuitenkin sattui silmiini näkemys, joka oli niin kaukana todellisuudesta että olen pakotettu vetämään tämän kortin hihastani. Tarkoitan opetusministeri Jukka Gustafssonin Ylellä esittämiä pohdintoja opiskelijoiden työnteosta "hanttihommissa".
Etenkin suurissa kaupungeissa, joissa elinkustannukset ovat korkeat, opiskelijan on miltei poikkeuksetta tehtävä opintojensa ohessa töitä saavuttaakseen säädyllisen elintason. Niin kauan, kuin opintotuki on nykyisellä tasolla, Gustafssonin puheet voi kuitata joutavina jorinoina. Haluaisin nähdä, mistä ministeri aikoo löytää rahat, joilla korotettaisiin opintotuen tasoa niin, että se mahdollistaisi oikeasti täysipäiväisen opiskelun. Toki tämä minustakin olisi ideaalitilanne, mutta sen verran realismia täytyy olla että ymmärtää tämän olevan lähitulevaisuudessa mahdotonta.
Toisekseen moni ministerin mainitsemista töistä on sellaisia, joihin on vaikea saada työvoimaa ja joissa järkevän toimeentulon tuova kokoaikainen työ ei ole edes mahdollista. Esimerkiksi satamakaupungeissa monelle opiskelijalle lisätienestejä tuova laivasiivous on tällainen työ, samoin monet palvelualan hommat. Näinhän toki ei tarvitsisi olla, mutta muutos vaatisi työelämän perinpohjaista uudistumista eikä se ole yksin poliittisista päättäjistä kiinni.
Lisäksi työ "koulutusta vastaamattomassa" ammatissa voi olla erittäin opettava ja tärkeä kokemus nuorelle. Paitsi että työelämän yleiset pelisäännöt tulevat tutuksi, opiskelija oppii myös arvostamaan erilaisia töitä ja niiden tekijöitä. Itselleni esimerkiksi opiskeluaikainen työ kotimaan numerotiedustelussa antoi paitsi nuudeleita pöytään, myös opetti arvostamaan asiakasneuvontatyötä. On vaikea pitää puhelinpalvelun ammattilaisia paskaduunareina, kun tietää, miten raskasta työ epäsäännöllisine työaikoineen, huorittelevine asiakkaineen ja pienine palkkoineen on. On oireellista, miten perinteisen työväenpuolueen edustaja vihjaa joidenkin töiden olevan sopimattomia korkeakoulutetuille. Eikö kaikki työ olekaan yhtä arvokasta?
Gustafssonin ajatus opintotuen kehittämisestä on toki hyvä, mutta valitettavasti ainoa aidosti kokopäivätoimisen opiskelun mahdollistava ja siihen kannustava uudistus olisi tuen roima tasokorotus. Niin kauan kuin tämä ei toteudu, meidän on hyväksyttävä opiskelijat kaupan kassoille ja harjanvarteen. Lisäksi ministeriltä unohtuu, että työnteko opintojen ohessa ei automaattisesti viivytä valmistumista ja että työnantajat arvostavat usein työkokemusta ylipäätään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti