Tällä hetkellä käynnissä oleva keskustelu perussuomalaisten tekemästä välikysymyksestä (joka koskee Puolustusvoimien säästöjä) on onnistunut herättämään itsessäni monenlaisia kysymyksiä. Alkoi jopa hivenen ahdistaa, kun Pentti Oinonen (ps.) puheenvuoronsa aluksi heilutteli sotilaspassiaan ja siteerasi sotilasvalaa: MINÄ oikeasti tiedän, miten nämä jutut menevät, olenhan armeijan käynyt ja siksi juuri oikea ihminen päättämään puolustuspolitiikasta. Minulla itselläni, kuten vähintään puolella suomalaisista, ei ole sotilaspassia emmekä ole vannoneet sotilasvalaa esimerkiksi sukupuolestamme johtuen. Tämä ilmeisesti tekee meistä täysin kyvyttömiä päättämään puolustuspolitiikasta, kenties vähemmän isänmaallisiakin - perussuomalaisten ajattelussa kun isänmaallisuus tuntuu usein typistyvän sotilaalliseksi maanpuolustustahdoksi. On tärkeää huomata, että puolustusvoimien uudistuksessa on ammattisotilailla, upseereilla, ollut tärkeä asiantuntijarooli. Tunteeko sotaväen kymmeniä vuosia sitten käynyt keski-ikäinen poliitikko puolustusvoimien nykytilan paremmin kuin siellä työskentelevä upseeri? Kysyn, en vastaa.
Päivä toisensa jälkeen saamme kuulla, kuinka taloudessamme ovat edessä kovat ajat: puhutaan jopa viiden miljardin säästöistä. Tuntuu älyllisesti epärehelliseltä olettaa puolustusvoimien olevan pyhä lehmä, jonka rahoitukseen ei saa missään olosuhteissa koskea. Niin populistiselta kuin se kuulostaakin, tässä ovat vastakkain maanpuolustus ja kansalaisten hyvinvointi. Jostain on leikattava, ja minä ainakin olen valmis leikkaamaan puolustusmäärärahoista.
Kokonaan toinen ja laajempi asiakokonaisuus on kysymys maanpuolustuksen järjestämisestä ylipäätään. Puolustusvoimien perimmäinen tehtävä on suojella kansakuntaa ulkoiselta uhalta, ja näin ollen on tärkeää kysyä, mikä on se todennäköinen uhka, jolta meidän tulee puolustautua. Tuskin nykyolosuhteissa kukaan uskoo laajamittaiseen maahyökkäykseen, jota varten tarvitsisimme suuren reservin tykinruoaksi. Sen sijaan mahdollisia uhkia saattavat olla esimerkiksi ympäristötuhot tai kyberhyökkäykset. Tällaisia uhkia ei torjuta laajalla reservillä, vaan korkean osaamisen ammattilaisin. Moderni maanpuolustus onkin vähemmän, mutta parempaa. On parempi keskittää toimintoja ja keskittyä koulutuksen laatuun.
Ainoa järkevä peruste vastustaa varuskuntien lakkauttamista ei olekaan puolustus- vaan aluepoliittinen. On toki epämiellyttävää lakkauttaa suuria työllistäjiä ennestäänkin huonosti toimeentulevilta syrjäseuduilta, mutta valitettavasti lakkautus on kaikin puolin tehokkaampi ja parempi säästökeino kuin toimintoja köyhdyttävä juustohöylä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti