sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Reality check

Itse kullekin tekee välillä oikein hyvää tuulettaa omia ajatuksiaan ja kyseenalaistaa arvojaan. Partnerini palasi tovi sitten lapsuudenystäviensä kanssa tekemältään mökkireissulta: monet näistä vanhoista tovereista rakentavat omakotitaloja, äänestävät Niinistöä ja harrastelevat kaikkea sellaista porvarillisen keskiluokkaista, jonka suuntaan me ja monet nykyisestä ystäväpiiristämme emme normiolosuhteissa edes sylkäisisi. Erilaisista arvomaailmoista ja poliittisista katsantokannoista huolimatta viikonloppu oli kuulemma ollut mahdottoman hauska ja samalla tervehenkinen reality check: maailmaa on punavihreän suvaitsevaisuuslarppijengin ulkopuolellakin.

Paitsi että yritys ymmärtää toisenlaisia ajatusmaailmoita on kohteliasta toisia ajattelijoita kohtaan, se auttaa näkemään myös oman ajattelun sudenkuopat. Ihminen on näet melkoisen altis syyttämään toisia erheistä näkemättä malkaa omassa silmässään. Ajatus tuli väistämättä mieleeni luettuani päätoimittaja Honkosen tuoreimpaan Vihreään Lankaan nakutteleman pääkirjoituksen. Honkonen kirjoittaa heti ensimmäisessä kappaleessa

Pekka Haavisto on oikeassa. Ei se mikään vastajytky ollut. Haaviston kampanja ei ole ketään vastaan. Se on pahimman vihollisenkin puolesta. Ilon kautta!
Haavisto ei ensimmäisellä kierroksella provosoitunut loanheittoon.

...mutta sitten nostaa kuitenkin esille esimerkiksi Niinistön "kirjastomaksulausunnon", joka on jo useaan otteeseen todettu pelkäksi spekulaatioksi ja väärinymmärrykseksi. Tämäkö, valikoitujen ja vieläpä virheellisten sitaattien tarkoitushakuinen jakaminenko ei sitten ole loanheittoa? Lanka kuitenkin on Vihreiden äänenkannattaja, joka tukee näkyvästi Haaviston kampanjaa.

Vastaavanlaiseen sokeuteen törmää valitettavan usein niin vasemmistolaisissa kuin oikeistolaisissakin piireissä. Helpostihan sitä tulee ajatelleeksi, että oma ajattelutapa on ainoa oikea ja se oikeuttaa sellaisenkin toiminnan, jota vastapuolelta pidettäisiin moukkamaisena. Esimerkiksi kun nostin esille edelliseen blogimerkintääni johtaneen toiminnan, monet haavistolaiset eivät kerta kaikkiaan suostuneet näkemään asiassa mitään ongelmallista. Toisaalta taas sitten Ossi Mäntylahden tarina Pahvi-Saulin pahoinpitelystä punkkarien toimesta on jo ehditty tuomita sosiaalisessa mediassa porvarien omaksi syyksi: mitäs veitte Saulinne sellaiseen paikkaan, jossa ilmapiiri ei ole lähtökohtaisesti järin oikeistolaismyönteinen. Tokihan Mäntylahti ystävineen olisi voinut omata (anteeksi) hieman enemmän tervettä itsesuojeluvaistoa, mutta oikeuttaako tuollainen ajattelemattomuus kimppuunkäynnin? Mielestäni ei.

Eli vielä kerran, ystävät: rauhaa, rakkautta ja spudo börde. Vielä pitää viikko kestää.

2 kommenttia:

Jami kirjoitti...

Jussi O. Jalonen, Tampereen vittumaisin jätkä, näpäyttää KAIKKIA osapuolia Pahvi-Sauli-caustissa: Vaalitaistelun allegoriat (Uusi Suomi)

Itse olen sitä mieltä, että kokkarinuoret voisivat ihan vähän pohtia tuota strategiaansa. Ei tuossa ole ollut tavoitteena käännynnäisten kalastelu, vaan ihan avoin riidanhaastaminen. Helsingissä on helvetinmoinen pula muille kuin äveriäille firmoille tarkoitetuista kokoontumis- ja tapahtumatiloista. Gloria on niitä viimeisiä nuorisolle ja alakulttuureille avoimia paikkoja. Ja me tiedämme, minkä puolueen tahdosta tilanne on mikä on. Ei tarvitse olla känninen punkkari suivaantuakseen ivallisten kyltereiden Sauli-demosta. Seuraavaksi sitten vaikka leipäjonoon Saulia heiluttamaan?

Ja ei, en hyväksy väkivaltaa. Olettaisin silti Mäntylahden ihan snadisti liioittelevan kokemaansa. Etenkin kun painopiste näkyy olevan aktuaalisten mustelmien sijasta Pahvi-Saulin runtelemisessa. Muutenhan tässä oltaisiin jo käräjillä eikä US:n blogipalvelussa...

Punk in Finlandin keskustelussa aiheesta oli mainio linkki, jonka oheistan tähän:

Jesus Camp Bush Worship (YouTube)

Elina Vainikainen kirjoitti...

Tuo on totta. Tuore Mäntylahti-case tuli vain väkisin mieleen, kun pohdin asioiden vastaanottoa sosiaalisessa mediassa. Esimerkki oli sikäli huono, että tosiaan vikaa on ollut molemmissa osapuolissa ja Mäntylahden tulkinta asiasta on (tietenkin) puolueellinen. Olennaista tässä onkin se, mitä pidämme puolueellisena ja mitä emme. Onko porvarin puolueellinen tulkinta automaattisesti "väärempi" kuin vihreän? A.W. Yrjänä rääkäisi jo parikymmentä vuotta sitten "Minua on turha syyttää mistään! Minä olen aina ollut hyvien puolella." ;)