maanantai 28. marraskuuta 2011

Meiän Jonnella on nyt toi rasistinen vaihe meneillään

Tämä kirjoitus perustuu osin lauantaiseen piirikokouspuheenvuorooni.

---
Työskennellessäni verkossa nuorten parissa olen huomannut viime aikoina erään asian: rasististen puheiden valtavan yleistymisen. Tämä tuskin tulee yllätyksenä edes Juha Miedolle, sillä saa olla todella sokea ollakseen huomiomatta suomalaisen keskustelukulttuurin viimeaikaista kehitystä. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Ilmiön huolestuttava oire on esimerkiksi se, että Lieksan paljon julkisuutta saaneessa Facebook-jupakassa nuorin kansanryhmää vastaan kiihottamisesta epäilty ja siksi kiinniotettu oli 15-vuotias.

Viime vuosina kotoinen yhteiskunnallinen keskusteluilmapiirimme on muuttunut tietyiltä osin valtavasti. Nykyään tuntuu olevan luvallista sanoa omalla nimellään julkisesti asioita, joita olisi vielä joku aika sitten pidetty täysin sopimattomina, ne olisi joko vaiennettu kuoliaiksi tai niistä olisi noussut julmettu kohu. Tarkoitan tässä tietenkin julkiseen kielenkäyttöön pesiytynyttä rasismia, joka tuo usein mukanaan muutakin vihamielisyyttä kuten homofobiaa ja karkeaa seksismiä. On tärkeää ymmärtää, että laskemalla yleisesti hyväksytyn ilmaisun rimaa alemmas, annamme samalla mahdollisuuden julkisuuden reunamilla operoiville ääriaineksille harjoittaa omaa, usein laitonta toimintaansa. Esimerkiksi Dan Koivulaakso on tuonut rasismin hiljaisen hyväksynnän tätä puolta ansiokkaasti esiin, kiitos hänelle siitä.

Olen erityisen huolestunut nuorista, joita rasistinen puhe ja toiminta kiehtovat. Nuorilla toki on usein tarve järkyttää ja shokeerata, mutta minkälaiseen toimintaan he patoutumansa kanavoivat, kertoo paljon yhteiskunnasta, jossa elämme. Emme voi kategorisoida nuorten syrjivää kielenkäyttöä ainoastaan provosoinnin tarpeesta johtuvaksi, koska näin tehdessämme kiellämme ongelman olemassaolon ja typistämme toiminnan ainoastaan nuoren luonnolliseksi kehitysvaiheeksi. Ja vaikeneminen on hiljaista hyväksyntää. 

Meillä aikuisilla on valtava vastuu kasvattaessamme lapsia ja nuoria, sillä he luovat tulevaisuuden maailman. Meidän ei tule hyväksyä ympärillämme minkäänlaista syrjivää puhetta saati toimintaa, ei nuorilta eikä aikuisilta. Ihmisarvon kunnioittaminen kuuluu kaikille, ja minusta on hienoa, että puheenjohtajamme ja presidenttiehdokkaamme Paavo Arhinmäki on nostanut tarmokkaasti näitä asioita yleiseen keskusteluun. Me tarvitsemme arkipäivän antirasismia, rohkeaa puuttumista havaitsemiimme epäkohtiin.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Vassareilla on hauskempaa

Eilen Helsingin Vasemmiston syyskokouksessa piiritoimikunnan varapuheenjohtajaksi valittu Jukka Liukkonen sanoi esittelypuheenvuorossaan haluavansa tehdä puoluetoiminnasta hauskaa. Ja näinhän sen pitää ollakin: eihän kukaan jaksa pitkän päälle toimia järjestössä, jonka protokollaan ja ohjesääntöön ei mahdu ensinkään huumoria. Olen sitä mieltä, että ainakin Helsingin Vasemmistossa ollaan tässä suhteessa jo pitkällä. Esimerkiksi viime eduskuntavaalien aikaan hyvä fiilis näkyi kauas: tapahtumat kiinnostivat ja bileisiin saattoi olla sadan metrin jono. Kiinnostus näkyikin sitten lisäpaikan saamisena.

Eilinen piirikokous oli kaikin puolin ilahduttava kokemus. Piirin reippaasti kasvanut jäsenmäärä näkyi myös kokousväen runsastumisena, ja Malmin työväentalo olikin ihan tupaten täynnä ihmisiä, joista moni oli mukana ensimmäistä kertaa. Puheenvuoroja jouduttiin rajoittamaan ehkä vähän turhankin rankasti, sillä todella monella tuntui olevan tärkeää sanottavaa. Itse kävin pitämässä puheenvuoron rasisminvastaisen työn tärkeydestä, ja ilmeisesti puheenvuoro oli väen mieleen, sillä useampikin tuli minua siitä jälkikäteen kiittelemään. No, ainakin jännitin ihan hirveästi - puhujapöntöstä puhuminen tuntuu aina vähän luonnottomalta, eikä liian alas aseteltu mikrofoni (jonka Siros-Jiri ystävällisesti uudelleenasemoi) ainakaan auttanut asiaa.

Helsingin Vasemmisto elää selvästi uudistumisen aikaa, mikä näkyi myös eilen valitussa piiritoimikunnassa. Todella moni valituksi tullut on uusi toimessaan, ja suurin osa edustaa väljästi määriteltynä omaa sukupolveani. Itsekin olin ehdolla, ja tällä kertaa äänet riittivät varapaikkaan, mistä olen vilpittömän iloinen. Edelleen varsin tuoreena helsinkiläisenä nimeni ei ole ihmisille vielä kovin tuttu, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Onnittelen lämpimästi koko uutta toimikuntaa, erityisesti sen linkkiläisiä jäseniä Mikko Koikkalaista ja Elina Turusta sekä varoja Ilkka Levää ja Jami Järvistä - ja tietenkin vpj Jukkaa.

Tästä on hyvä lähteä eteenpäin kohti presidentinvaaleja sekä syksyllä odottavia kuntavaaleja, joissa aion asettua ehdolle. Tarkoitukseni on keskittyä kampanjassani erityisesti nuorten sekä nuorten aikuisten asioihin. Vaalipuuhastelua käynnistelen pikkuhiljaa, mutta jo nyt olen perustanut julkisen Facebook-sivun, jonka kautta puuhiani voi seurata. Hyvällä fiiliksellä, pienellä budjetilla, ilon kautta varapaikka tavoitteena :)