---
Työskennellessäni verkossa nuorten parissa olen huomannut viime aikoina erään asian: rasististen puheiden valtavan yleistymisen. Tämä tuskin tulee yllätyksenä edes Juha Miedolle, sillä saa olla todella sokea ollakseen huomiomatta suomalaisen keskustelukulttuurin viimeaikaista kehitystä. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Ilmiön huolestuttava oire on esimerkiksi se, että Lieksan paljon julkisuutta saaneessa Facebook-jupakassa nuorin kansanryhmää vastaan kiihottamisesta epäilty ja siksi kiinniotettu oli 15-vuotias.
Viime vuosina kotoinen yhteiskunnallinen keskusteluilmapiirimme on muuttunut tietyiltä osin valtavasti. Nykyään tuntuu olevan luvallista sanoa omalla nimellään julkisesti asioita, joita olisi vielä joku aika sitten pidetty täysin sopimattomina, ne olisi joko vaiennettu kuoliaiksi tai niistä olisi noussut julmettu kohu. Tarkoitan tässä tietenkin julkiseen kielenkäyttöön pesiytynyttä rasismia, joka tuo usein mukanaan muutakin vihamielisyyttä kuten homofobiaa ja karkeaa seksismiä. On tärkeää ymmärtää, että laskemalla yleisesti hyväksytyn ilmaisun rimaa alemmas, annamme samalla mahdollisuuden julkisuuden reunamilla operoiville ääriaineksille harjoittaa omaa, usein laitonta toimintaansa. Esimerkiksi Dan Koivulaakso on tuonut rasismin hiljaisen hyväksynnän tätä puolta ansiokkaasti esiin, kiitos hänelle siitä.
Olen erityisen huolestunut nuorista, joita rasistinen puhe ja toiminta kiehtovat. Nuorilla toki on usein tarve järkyttää ja shokeerata, mutta minkälaiseen toimintaan he patoutumansa kanavoivat, kertoo paljon yhteiskunnasta, jossa elämme. Emme voi kategorisoida nuorten syrjivää kielenkäyttöä ainoastaan provosoinnin tarpeesta johtuvaksi, koska näin tehdessämme kiellämme ongelman olemassaolon ja typistämme toiminnan ainoastaan nuoren luonnolliseksi kehitysvaiheeksi. Ja vaikeneminen on hiljaista hyväksyntää.
Meillä aikuisilla on valtava vastuu kasvattaessamme lapsia ja nuoria, sillä he luovat tulevaisuuden maailman. Meidän ei tule hyväksyä ympärillämme minkäänlaista syrjivää puhetta saati toimintaa, ei nuorilta eikä aikuisilta. Ihmisarvon kunnioittaminen kuuluu kaikille, ja minusta on hienoa, että puheenjohtajamme ja presidenttiehdokkaamme Paavo Arhinmäki on nostanut tarmokkaasti näitä asioita yleiseen keskusteluun. Me tarvitsemme arkipäivän antirasismia, rohkeaa puuttumista havaitsemiimme epäkohtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti