Sosiaalinen media on sanapari, joka tuntuu monissa herättävän perustettomia, lähes vainoharhaisia pelkotiloja. Tai ainakin sellaiseen johtopäätökseen on helppo tulla perinteistä, etenkin printtimediaa seuraamalla, ja sieltähän kajahtaa tunnetusti VLHM:n eli valkoisen lihaasyövän heteromiehen, tässä tapauksessa vielä keski-ikäisen ja keskiluokkaisen, ääni. Aamuporv... siis anteeksi, Aamulehden entinen päätoimittaja, nykyinen Elinkeinoelämän valtuuskunnan isokiho Matti Apunen totesi jokunen kuukausi sitten Pressiklubissa, että hänen mielestään on aivan sama kertooko jonkun asian julkisella facebook-seinällä vai kolmen ihmisen suljetussa chatissa. Apusella ei väittämänsä mukaan ole lärvikirjatiliä, eikä näemmä myöskään minkäänlaista suhteellisuudentajua saati edes halua tutustua koko aihepiiriin. Sohia voi toki aina summamutikassakin.
Apusen möläytys tuli mieleeni törmättyäni tämänpäiväisen Kalevan pääkirjoitukseen, jossa toistuivat hyvin samanlaiset äänenpainot: sosiaalinen media on paha paha asia, josta yksinkertaisesti on mahdotonta löytää mitään hyvää. En väitä, etteikö netissä ja sosiaalisessa mediassa olisi paljon kielteisiäkin puolia, mutta niiden ylenpalttinen korostaminen tekee väkivaltaa ilmiön monipuolisuudelle. Esimerkiksi paljon parjattu Facebook tai muut yhteisöpalvelut voivat olla parhaimmillaan ihmiselle tärkeitä verkostoitumisen välineitä, ystävyyssuhteiden syntymispaikkoja, huvia ja hyötyä. Ja kuten esimerkiksi arabikevät ja Wikileaks ovat osoittaneet, ne voivat olla oikeissa ja osaavissa käsissä myös aidosti vallankumouksellisia välineitä. Tätäkö mattiapuset pelkäävätkin? Verkkohan on hyvin demokraattinen väline, jossa periaatteessa kenellä tahansa on mahdollisuus julkaista mitä tahansa. Mediakentän laajentuessa ja monipuolistuessa ihmiset ovat vähitellen alkaneet ymmärtää, että kaikki mikä on lehteen kirjoitettu ei välttämättä olekaan totta. Sosiaalinen media tarjoaa vastaäänen, mahdollisuuden toisenlaisille uutisille ja kertomuksille.
Yksilötasolla netti voi olla tärkeä henkireikä. Kouluampujien sun muiden häiriintyneiden Youtube-postauksia kauhistellessa unohtuu se, että netti tarjoaa vertaistukea myös terveemmistä harrasteista kiinnostuneille. Netissä ja sosiaalisessa mediassa kohtaavat vaikkapa neulojat, futisfanit, koiraihmiset, anime- ja mangaharrastajat, löytävät kaltaisiaan ja saavat elämäänsä sisältöä, jota voisi muualta olla vaikea löytää. Ennen kaikkea sosiaalinen media ei ole mikään kauhistuttava "jokin" vaan osa ihmisten arkista elämää. Valistaminen sosiaalisen median varjopuolista on toki ihan kannatettava ajatus, mutta lähtökohtana pitäisi ennemminkin olla järkevään netinkäyttöön kannustaminen, virittävää valistusta kieltojen ja pelottelun sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti