keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Black people can't dance

Kiitoksia Netalle tähän blogikirjoitukseen johtaneesta "kenttätyöstä" ja Sebulle otsikkoideasta :)
---------------------------------
Epäilemättä moni vanhempi tai ammattikasvattaja otaksuu, että niin kauan kuin lasten ja nuorten pelaamat konsoli-, netti- jne. pelit eivät sisällä seksiä tai silmitöntä väkivaltaa, ne ovat ok. Kuitenkin näennäisen viattomat ja leikilliset pelit saattavat sisältää piiloisia merkityksiä ja oletuksia, joita satunnainen käyttäjä ei välttämättä edes huomaa. Netin suosittuja pelejä kannattaakin tarkastella sekä sukupuolen että etnisyyden näkökulmasta. Tartun tässä vain muutamaan esimerkkiin, etsikää itse lisää ja raportoikaa poikkeavuuksista! ;)

HabboHotel on virtuaalimaailma, jota suosivat aivan pienetkin lapset ja jonka kanssa monet virallisetkin tahot tekevät yhteistyötä. Habbossa jokainen käyttäjä luo oman avatar-hahmonsa, jonka voi sitten kustomoida mieleisekseen. Minusta on kuitenkin oireellista, että kaikilla valittavissa olevilla Habbon naishahmoilla on suhteettoman suuret rinnat samalla, kun pojiksi identifioituville on tarjolla hyvinkin lapsekkaita hahmoja. Jos hahmon tissit tuntuivat minusta, aikuisesta naisesta, kummallisilta, miltähän ne mahtavat tuntua alakoululaisesta tytöstä? Habbon maailma ikään kuin tarjoaa pojille mahdollisuuden olla poikia, mutta tytöt pakotetaan aikuisen, seksuaalisen naisen muottiin. 

5Street on taas ehkä vähän isommille nuorille suunnattu virtuaalinen tanssipeli, jossa niin ikään luodaan oma hahmo. Pelissä ei ole mahdollista luoda kuin valkoihoisia hahmoja, mikä on mielestäni a) käsittämätöntä, b) röyhkeää ja c) tuomittavaa. Peliä markkinoidaan näyttävästi esimerkiksi televisiomainoksin aivan kaikille nuorille, mutta samalla pelin sisältö torjuu "tavallisesta suomalaisesta" etnisesti poikkeavat. Näissä bileissä ei ole transnationaaleille habituksille tilaa. Oletan, että pelin suunnittelijat eivät ole tehneet tätä tietoisesti (tai ainakin toivon niin), mikä kertoo paljon kulttuurimme piilo-oletuksista. Emme miellä valkoisuutta etnisyydeksi tai väriksi vaan normiksi. 

Anna Rastas kirjoittaa väitöskirjassaan (2007, 125-126) näin:

Se kulttuurinen kuvasto - satukirjoineen, mainoksineen ja lakupapereineen - joka suuntaa havaintojamme, ei --- ole merkityksetön. Vähäpätöisinä pidetyt asiat voivat olla merkityksellisiä paitsi lasten myös aikuisten maailmassa. --- Asenteiden muuttuminen edellyttää myös ympäröivän kulttuurin muuttamista. Tasa-arvoisen kohtaamisen todennäköisyys on pienempi ympäristössä, jossa vallitsevat kulttuuriset kuvastot määrittävät jotkut alempiarvoisiksi.

Kuten kaikki kulttuurituotteet, myös pelit ovat politiikkaa ja niiden suunnittelussa tehdyt valinnat poliittisia. Millaisia pelejä sinä haluaisit lapsesi pelaavan?

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Minun ruumiini on minun

Törmäsin aamulla juttuun, joka sai minut todella vihaiseksi (kiitos vinkkauksesta Saila Ruuth!). Ja kuten tavallista, ärtymys purkautuu manifestointina. 

Siskot, arvostakaa ruumistanne. Teidän on mukavampi elää, kun hyväksytte itsenne. Arvostus tarkoittaa myös sitä, että ymmärrätte, mikä on ruumiillenne hyväksi. Kun syö terveellisesti ja oman tarpeen mukaan, nukkuu riittävästi, lepää kun on sairas ja liikkuu kun liikututtaa, voi hyvin. Älkää antako muiden kertoa, mikä on teille hyväksi. Te tunnette ja tiedätte sen itse. Kuulostelkaa kehoanne ja oppikaa tuntemaan se.

Älkää antako kenenkään muun määritellä ruumistanne. Tehkää se itse. Te päätätte, miltä näytätte, mitä kehollanne teette ja missä sen rajat menevät. Ymmärtäkää, että muoti ja trendit ovat kapitalistisen logiikan mukaista bisnestä, jonka päämääränä ei ole teidän hyvinvointinne vaan voiton maksimointi. Nauttikaa kauniista vaatteista ja trendikkyydestä jos haluatte, mutta älkää alistuko pääoman huoriksi. Älkää antako markkinavoimien päättää, miltä näytätte vaan tehkää se itse.

Määrätkää itse kehonne rajat. Suostukaa vain sellaiseen, mitä oikeasti haluatte. Ei tarkoittaa ei myös parisuhteessa ja seksissä. Ei on hyvä sana, jota kannattaa käyttää. Sitä, montako kertaa viikossa tai kuukaudessa on hyvä, ei päätä kukaan muu kuin sinä itse. 

Tuntekaa oikeutenne. Se, että sanoo ääneen median, kulutuskulttuurin ja vallitsevien kauneusihanteiden alistavan naista, ei ole uhrimentaliteettia vaan politiikkaa. Kysykää, miksi tämä on näin ja vaatikaa vastauksia. Asiat eivät muutu, ne muutetaan. Puhukaa. Toimikaa. Ja tehkää niin yhdessä.

-----------

Huh. Helpotti.