keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Black people can't dance

Kiitoksia Netalle tähän blogikirjoitukseen johtaneesta "kenttätyöstä" ja Sebulle otsikkoideasta :)
---------------------------------
Epäilemättä moni vanhempi tai ammattikasvattaja otaksuu, että niin kauan kuin lasten ja nuorten pelaamat konsoli-, netti- jne. pelit eivät sisällä seksiä tai silmitöntä väkivaltaa, ne ovat ok. Kuitenkin näennäisen viattomat ja leikilliset pelit saattavat sisältää piiloisia merkityksiä ja oletuksia, joita satunnainen käyttäjä ei välttämättä edes huomaa. Netin suosittuja pelejä kannattaakin tarkastella sekä sukupuolen että etnisyyden näkökulmasta. Tartun tässä vain muutamaan esimerkkiin, etsikää itse lisää ja raportoikaa poikkeavuuksista! ;)

HabboHotel on virtuaalimaailma, jota suosivat aivan pienetkin lapset ja jonka kanssa monet virallisetkin tahot tekevät yhteistyötä. Habbossa jokainen käyttäjä luo oman avatar-hahmonsa, jonka voi sitten kustomoida mieleisekseen. Minusta on kuitenkin oireellista, että kaikilla valittavissa olevilla Habbon naishahmoilla on suhteettoman suuret rinnat samalla, kun pojiksi identifioituville on tarjolla hyvinkin lapsekkaita hahmoja. Jos hahmon tissit tuntuivat minusta, aikuisesta naisesta, kummallisilta, miltähän ne mahtavat tuntua alakoululaisesta tytöstä? Habbon maailma ikään kuin tarjoaa pojille mahdollisuuden olla poikia, mutta tytöt pakotetaan aikuisen, seksuaalisen naisen muottiin. 

5Street on taas ehkä vähän isommille nuorille suunnattu virtuaalinen tanssipeli, jossa niin ikään luodaan oma hahmo. Pelissä ei ole mahdollista luoda kuin valkoihoisia hahmoja, mikä on mielestäni a) käsittämätöntä, b) röyhkeää ja c) tuomittavaa. Peliä markkinoidaan näyttävästi esimerkiksi televisiomainoksin aivan kaikille nuorille, mutta samalla pelin sisältö torjuu "tavallisesta suomalaisesta" etnisesti poikkeavat. Näissä bileissä ei ole transnationaaleille habituksille tilaa. Oletan, että pelin suunnittelijat eivät ole tehneet tätä tietoisesti (tai ainakin toivon niin), mikä kertoo paljon kulttuurimme piilo-oletuksista. Emme miellä valkoisuutta etnisyydeksi tai väriksi vaan normiksi. 

Anna Rastas kirjoittaa väitöskirjassaan (2007, 125-126) näin:

Se kulttuurinen kuvasto - satukirjoineen, mainoksineen ja lakupapereineen - joka suuntaa havaintojamme, ei --- ole merkityksetön. Vähäpätöisinä pidetyt asiat voivat olla merkityksellisiä paitsi lasten myös aikuisten maailmassa. --- Asenteiden muuttuminen edellyttää myös ympäröivän kulttuurin muuttamista. Tasa-arvoisen kohtaamisen todennäköisyys on pienempi ympäristössä, jossa vallitsevat kulttuuriset kuvastot määrittävät jotkut alempiarvoisiksi.

Kuten kaikki kulttuurituotteet, myös pelit ovat politiikkaa ja niiden suunnittelussa tehdyt valinnat poliittisia. Millaisia pelejä sinä haluaisit lapsesi pelaavan?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoittaisin ennemmin ehkä tyypillinen suomalainen.

Elina Vainikainen kirjoitti...

Hyvä pointti.