tiistai 30. syyskuuta 2008

Hehän ovat kuin kaksi marjaa...



Ylläoleva kuva mainostaa tampere.fi -sivuilla Tampereen kaupungin vaalikonetta ja siihen liittyvää kilpailua. Jostain syystä keskimmäinen lettipää näyttää tutulta...

maanantai 29. syyskuuta 2008

Porkkanamafia!

Pitkästä aikaa viikonlopun lehdistä sai lukea uutisia, joista oikeasti tuli hyvälle mielelle: Porkkanamafia oli suorittanut ensimmäisen iskunsa helsinkiläiseen ravintola Juttutupaan. Porkkanamafiahan on saanut alkunsa Yhdysvalloissa nimellä Carrotmob, ja tähtää yritysten energiatehokkuuden parantamiseen organisoiduilla kulutusiskuilla. Sivuillaan liike kuvaa toimintaansa näin:

Porkkanamafia neuvottelee positiivisessa hengessä yritysten kanssa ja kilpailuttaa yhden alan toimijoita kerrallaan (esim. ravintolat, ruokakaupat, kahvilat jne.) kysymällä kuinka paljon ostotempauksen tuomasta lisämyynnistä yritys olisi valmis sijoittamaan energiatehokkuutensa parantamiseen. Parhaan prosenttiosuuden luvanneeseen yritykseen järjestetään ostotempaus. Tempauksen jälkeen Porkkanamafiassa vapaaehtoisina toimivat energiakonsultit arvioivat, millaisiin energiansäästötoimiin voittajayritys voisi ryhtyä ja valvovat toimien toteuttamista.

Olen lähestulkoon mykistynyt näin hienon idean edessä. Kerrankin yrityksille tarjotaan kepin sijasta porkkanaa ja lisäksi tietotaitoa yrityksen ympäristöystävällisyyden parantamiseen. Paras ja toimivin boikottihan ei ole vain tuotteen jättäminen ostamatta, vaan kilpailevaan tuotteeseen satsaaminen. Porkkanamafia tekee tempauksillaan näkyväksi yrityksiä, jotka ovat valmiita panostamaan ympäristöystävällisyyteen ja tarjoaa vielä osaamisensa käyttöön ekotehokkuustavoitteiden toteuttamisessa. Varmasti ensimmäisen iskun kohteena ollut ravintola saa tällä tempauksella paljon julkisuutta ja sitä kautta uusia, ympäristöasioista kiinnostuneita asiakkaita. Todellinen win-win-tilanne siis: ympäristö kiittää ja yritys menestyy.

Tällaisen toiminnan soisi leviävän myös kehä kolmosen ulkopuolelle, varmasti täällä Tampereellakin olisi kysyntää. Perustaisikohan joku tänne etäpesäkkeen, Manseporkkanamafian? Tämä porkkananpurija voisi ainakin olla innolla mukana.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Maaginen numerosarja 357

Otsikossa mainittu sinänsä looginen numerosarja on sitten minun henkilökohtainen vaalinumeroni, eli kannattaa painaa mieleen. Hieman harmittaa, etten saanut mitään helpommin muistettavaa lukua - jokin tasaluku jäisi helpommin mieleen, toisaalta myös Aku Ankan auton rekkarissa 313 on jotain kiihoittavaa...

Vaalisivuni alkavat olla siinä kunnossa, että niitä viitsii jo mainostaa. Kannattaa käydä vilkaisemassa ja antamassa vaikka palautetta.

Eräs eniten päähän ottaneista asioista viime aikoina on kyllä brömbröm-kanava MTV3:n vaalikone. Ryökäleet mainostavat konetta erinomaisena, koska se mittaa myös käyttäjien "elämänarvoja ja asenteita". No joo. Jos ihmiset, jotka ovat kanssani lähestulkoon kaikesta samaa mieltä eivät saa minua vaalikoneessa kärkeen koska käyvät kaljalla ja minä en, on mielestäni koneessa jotain fundamentaalilla tavalla pielessä. Kone asettaa siis kysymyksen "käytkö baareissa" samanarvoiseksi kuin vakavat poliittiset kysymykset. Lisäksi kone tuntuu saavan ehdokkaiden välille niin marginaalisia eroja, että tulokset ovat lähinnä sattumanvaraisia. Yksi tuttu sai koneesta kymmenen kärkeen kaksi kepulaista, kaksi kokoomuslaista, kaksi demaria, kaksi vassaria ja kaksi vihreää. Vääräleuka voisi tietysti todeta, että tuohan heijastaa nykypuolueita loistavasti, sillä ei niiden välillä juuri mitään eroja tosiasiassa ole. Itse olisin kyllä halukas syyttämään vaalikonetta, sillä enpä ole tällaiseen koskaan ennen törmännyt.

Tai sitten se vaan on uskottava, että brenkkua käyttämättömillä ei ole mitään arvoa politiikassa. Toisaalta Oras Tynkkynen, never heard?

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Tuli vain mieleen...

Kerrankin olin edellisine kirjoituksineni harvinaisella tavalla ajan hermolla. En aio viime päivien tapahtumia sen enempää ainakaan vielä puida, kunhan vain muistutan tärkeästä asiasta mieliyhtyeeni YUP:n sanoin.

Sillä se mitä minä todella sanoin,
Se mitä tahdoin sanoa, oli
Rauhoittaisitte saatananne
Rakastaisitte toisianne
Pitäisitte hyvää aikaa kaiken aikaa
Hyvää aikaa kaiken aikaa

maanantai 22. syyskuuta 2008

Kuka lohduttaisi nuoria?

Kotiuduin vastikään Aamulehden Vaalikäräjiltä. Kyseessähän oli siis varsin perinteinen paneelikeskustelu, jossa puolueiden kärkiehdokkaat hymistelivät ja keskustelivat varsin ennalta-arvattavista teemoista. Tällä kertaa jutusteltiin muun muassa vanhustenhuollosta, Rantaväylän tunnelista, vanhustenhuollosta, Hämeenkadun yksityisautoilun välttämättömyydestä, vanhustenhuollosta ja pormestariehdokkaista. Mainitsinko jo muuten vanhukset?

Suomen väestönkehitystä kuvaava pyramidi ei ole enää aikoihin muistuttanut pyramidia kuin etäisesti. Seniorikansalaisten määrä kasvaa jatkuvasti suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään, ja näin onkin luontevaa että ikäihmisten asioista käydään jatkuvaa keskustelua. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että tässäkään kaupungissa eivät enää äänestä kuin eläkeläiset ja yksityisautoilijat, niin paljon panosta heidän asioihinsa puolueet vaalityössä laittavat. Ja mielestäni on himskatin huolestuttavaa, että tuossakaan tilaisuudessa a)panelisteissa ei ollut yhtään (nolla, 0) alle keski-ikäistä ehdokasta ja b)tilaisuuden yleisössä minä ehdokastovereineni Lahtinen (kok.) ja Piippo (vihr.) olimme harvalukuista junioriosastoa, ja mekin olemme sentään kolmikymppisiä.

A- ja b-kohdat toki liittyvät toisiinsa. Onkin hämmentävää, että vaaleista toiseen jaksetaan ihmetellä nuorten vähäistä äänestysintoa. Mutta miten nuoret voisivatkaan kiinnostua politiikasta, kun heidän ikäisensä ehdokkaat eivät saa julkisuutta eikä heidän asioistaan paneeleissa puhuta? Itseni ikäisillä ja nuoremmilla ehdokkailla kun harvoin on niin paljon rahaa, että massiivinen ja näkyvä vaalikampanja olisi mahdollinen.

Onko tämä kaikki kiinni vain siitä, että nuoriso ei saa äänestää ja siksi heitä on turha kosiskella? Toivottavasti ei. Kun katsokaas, aika isolla osalla nuorista menee huonosti. Mielenterveys- ja päihdeongelmat lisääntyvät, monet kärsivät oppimisvaikeuksista ja syömishäiriöistä. Niin kuluneelta kuin se kuulostaakin, nuorisossa on tulevaisuus ja tämän päivän nuoret pyörittävät huomisen yhteiskuntaa. Nuorista on siis pidettävä huolta.

Saikuti kun tulin vihaiseksi tuosta paneelista. Noh, onneksi bloggaamiseen jopa minulla on varaa.

Muuta asiaa lopuksi. Viikonloppu sujui rattoisasti vaalikoneita täytellessä. Linkit vastauksiini ilmestyvät vaalisivuilleni, kunhan koneet ovat julkiset. Minua voi vaalien tiimoilta tavata esimerkiksi Keskustorin maanantaimarkkinoilla lokakuun ensimmäisenä maanantaina, ja varmasti tulen pyörimään turuilla ja toreilla muutoinkin niin paljon kuin ehdin.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Unelmia ja toimistohommia

Vaalityöni on ollut viime aikoina hieman pysähdyksissä, sillä muuta puuhasteltavaa tuntuu pukkaavan ovista ja ikkunoista. Sain viime viikolla työkkärin henkilöstövuokrauksen kautta toimistoapulaisen töitä eräästä insinöörifirmasta, olipa mukavaa olla taas päivätöissä ja tuntea itsensä silläkin tavalla oikeasti hyödylliseksi! Valitettavasti työsuhde ei montaa päivää kestänyt, mutta vastaavanlaisia pätkätöitä saattaa olla jatkossakin tarjolla. Työ kuin työ, ja onhan tässä tilanteessa silppuduunikin parempi kuin ei duunia ollenkaan.

Eilisessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä julkaistiin naisjalkapalloa käsittelevä kolumnini. Valitettavasti tekstiä ei löydy lehden online-versiosta, joten liitän sen tähän muidenkin kuin paperilehden tilaajien luettavaksi. Olkaa hyvät.

Hupihöntsyistä Huuhkajattariin

Viime lauantaina Kaisaniemen puiston valtasivat futaavat mimmit. Puiston hiekkakentällä potkittiin menemään historian toinen Unelma Cuppi –turnaus, aikuisten naisten leikkimielinen liikuntatapahtuma. Oikean jalkapallon kanssa turnauksella ei juuri ollut tekemistä, sillä kentät olivat postimerkin kokoiset, nappulakengät ja taklaukset olivat ankarasti kiellettyjä eikä pelaajien vaatetuskaan ollut aina aivan protokollan mukainen. Hauskaa varmasti oli kaikilla, niin pelaajilla kuin katsojillakin.

Tapahtumaa seuratessa pisti vain mietityttämään, minkähänlaiseksi mahtaisi muodostua vastaavanlainen aikuisille miehille suunnattu turnaus. Veikkaanpa, että ukot pelaisivat huomattavasti enemmän tosissaan taitotasosta riippumatta ja eri vekkulit lehmä – ja ballerinavermeetkin jätettäisiin käytettäviksi korkeintaan naamiaisissa. Jalkapallo on edelleenkin hyvin miehisen toiminnan alue, jossa naisilla ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin vetää homma läskiksi elleivät taidot riitä haastamaan miehiä. Huvittelu voidaankin nähdä eräänlaisena vastarinnan muotona: pitäkää tunkkinne, ei meitä teidän paitsiosääntönne kiinnostakaan.

Valitettavasti naisten huippufutistakin pidetään monissa piireissä yhä höntsäilynä, eikä sitä osata arvostaa. Sanavalinnat usein paljastavat kulttuurissamme piilevät arvoarvostelmat. Varsin oireellista onkin, että edelleen puhutaan jalkapallosta tarkoitettaessa miesten peliä siinä missä naiset pelaavat naisten jalkapalloa ikään kuin kyseessä olisi jokin kuningaslajin kehittymättömämpi alamuoto. Kuitenkin Suomi-neidot ovat heilutelleet ylänurkkia jo vuosikymmenet: naisten jalkapallo tuli virallisesti Palloliiton ohjelmaan 1970-luvun alussa, ja vuonna 1972 pelattiin ensimmäisen kerran naisten futismestaruudesta. Perinteitä toiminnalla siis jo luulisi olevan. Ja ovathan Huuhkajattaremme saavuttaneet kansainvälistäkin menestystä: vuonna 2005 EM-kisoista napsahti plakkariin jaettu kolmas sija. Vähäistä kiinnostusta voi toki koettaa perustella lajin marginaalisella asemalla globaalisti katsottuna, mutta toisaalta jaksavathan suomalaiset innostua eräästä varsin harvoissa maissa suositusta mailoilla ja kiekolla pelattavasta joukkuelajistakin.

Naisten jalkapallon arvostusta olisikin pyrittävä systemaattisesti kohottamaan kaikilla tasoilla. Niin kauan kuin naisten otteluita ei löydy veikkauskupongeilta, pelejä ei televisioida saati tuloksia raportoida urheilu-uutisissa, on turha puhua lajin asemasta Suomessa positiiviseen sävyyn. Ja niin kauan kuin pikku futismimmin on hyväksytympää ja tavallisempaa nimetä suosikkipelaajakseen vaikkapa Cristiano Ronaldo tai jokin muu miestähti sankarittaren sijaan, tarttis tehrä jotain. Naisten jalkapallon taso korreloi varsin vahvasti naisten aseman yhteiskunnassa kanssa: maissa, joissa sukupuolten välinen tasa-arvo on kehittynyttä, myös naisten jalkapallo on laadukasta. Naisfutiksessa ovatkin menestyneet perinteisesti varsin tasa-arvoiset yhteiskunnat, kuten Pohjoismaiden valtiot. Kuitenkin Suomessa naisen euro on yhä 80 senttiä, ja futiksen arvostuksessa voisi sanoa miehen rangaistuspotkun olevan naisen sivurajaheitto omalla kenttäpuoliskolla.

Naisten EM-kisat pelataan vuoden päästä Suomessa. On noloa, jos katsomot ammottavat tyhjyyttään. Ja niin, joukkueemme HunajaHuulet jäi Unelma Cupissa lohkonsa viimeiseksi, saldona kolme tehtyä ja kahdeksan päästettyä maalia.