Ilmastotragediasta ilmastostrategiaan

Käytin eilisen päiväni harvinaisen hyödyllisesti: istuin Ryhmäteatterin katsomossa kuuntelemassa ilmasto-asiantuntijoita Polttava kysymys -koulutustilaisuudessa. Mukavaa oli, kaivelemaan jäi ainoastaan se, miten tärkeän asian saisi välinpitämättömimpienkin tietoisuuteen. Tällaisissa tilaisuuksissa kun yleensä tapaa olla paikalla jo käännytettyjä oikeauskoisia.

Päivän annin voi tiivistää yhteen lauseeseen: Suomeen on saatava kattava ja sitova ilmastolaki. Toimet, joihin Suomessa ollaan tällä hetkellä sitouduttu, eivät ole riittäviä globaalin ilmastokriisin torjuntatyössä. Suomi ei toki yksin pysty ilmastonmuutosta estämään, mutta laki olisi oikeansuuntainen toimi ja hyvä esimerkki muille maille. Laki olisi hyvä saada valmisteltua ennen loppuvuoden tärkeää Kööpenhaminan ilmastokokousta: mitä useampi maa on valmis sitoutumaan kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin, sitä varmemmin Köpiksessä saadaan aikaiseksi myös globaali, sitova sopimus päästövähennyksistä.

Mutta entäs sitten meidän talouskasvumme ja teollisuutemme, kysyvät epäilevät tuomaat. Kerrottakoon heille, että Isossa-Britanniassa saatiin ilmastolaki voimaan jo viime vuonna ja sumusaarilla kampanjaa tuki erityisellä effortilla paikallinen EK. Ensi kuulemalta epäpyhältä allianssilta haiskahtava toveruussuhde on kuitenkin helposti perusteltavissa: laki auttaa ennakoimaan yritysten toimintaympäristöä.

Ilmastonmuutoskeskustelussa ei ole kyse mistään piperryksestä vaan aidosti vakavista asioista. Tokihan näin pohjoisen ugrin näkökulmasta ajatus lämpenevästä ilmastosta saattaa kuulostaa houkuttelevalta, mutta mokoma lämpötilan nousu saattaa olla esimerkiksi metsäteollisuudellemme kuolinisku. Luonto kun ei sopeudu nopeisiin muutoksiin. Lisäksi kyse on solidaarisuudesta köyhiä maita kohtaan, joilla ei ole samoja resursseja kuin meillä vauraissa länsimaissa. Lisäksi esimerkiksi köyhä Costa Rica on sitoutunut tekemään maasta hiilineutraalin parissakymmenessä vuodessa! Paikalliset olosuhteet toki helpottavat tätä projektia, mutta ei kaikki ole aina vain rahasta kiinni.

Lisäksi lakia puoltaa se, että yksittäisten ihmisten puuhastelulla ei ilmastonmuutosta estetä. Ekologinen elämäntapa on toki kannatettavaa, mutta se ei yksin riitä vaan vaaditaan toimia suuryrityksiltä. Ja niiden toimia ohjaa parhaiten lainsäädäntö.

Ilmastopoliittista tulevaisuusselontekoa valmistelee Suomessa tulevaisuusvaliokunta, joka siis voi edellyttää valtioneuvostoa valmistelemaan ilmastolakia. Tulevaisuusvaliokunnassa istuu ihmisiä ympäri maan ja kaikista suurista puolueista, Helsingistä mukana on Päivi Lipponen (sdp), Pirkanmaalta Marja Tiura (kok), Mikko Alatalo (kesk), Pertti Virtanen (perus) ja Harri Jaskari (kok). Tukkikaa näiden kansanedustajien inboxit ja postilaatikot, täti käskee! :) Ilmastolain kannalla on tällä hetkellä vasta 55 kansanedustajaa, onneksi oma edustajani eli Minna Sirnö Tampereelta on valinnut oikein.