Haloo Helsinki!

Aika palata pitkän tovin jälkeen taas sorvin ääreen. Elämässäni on tapahtunut sitten viime bloggauksen monenmoista kummallista: olen muuttanut Helsinkiin, aloittanut työharjoittelun ja opiskelun avoimessa ammattikorkeakoulussa.Näpyttelen tätä tekstiä uudelta kotisohvaltani (tai siis koti on uusi, ei sohva) Ullanlinnasta Etelä-Helsingistä, kivenheiton päästä Kaivopuistosta. Alue on toki porvarillinen, mutta hillityn charmantti ennemmin kuin arrogantin röyhkeä. Minä tykkään, vaikkei (tuskin ketään yllättäen) omalta alueelta Vasemmistoliiton puolueosastoa löydykään.

Työskentelen nykyään harjoittelijana nykytanssin parissa Susanna Leinonen Companyssa Aleksanterin teatterilla. Aloittaessani olo oli kuin ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella: juuri tästä nimenomaisesta asiastahan minä en mitään tiedä, mutta... Varsin nopeasti kuvioihin pääsee kuitenkin ainakin tietotasolla sisälle, vaikka ensi-illoissa tunnen ainakin vielä itseni pomon hupaisaksi sidekickiksi.

Ja opinnot olen aloittanut Humakin avoimessa yliopistossa, oppialana kansalaistoiminta ja nuorisotyö. Olen aivan lapsellisen innostunut päästessäni taas koulun penkille, ja näistä opinnoista voi olla ihan aidosti hyötyä.

Tapasin eilen muutamia ihmisiä uudesta puolueosastostani Vasemmistolinkistä enkä joutunut pettymään. Olin toivonut tapaavani näissä yhteyksissä ihmisiä, joiden kanssa voisi keskustella politiikasta myös teoreettisella tasolla ja jotka eivät kavahtaisi akateemissävytteisiä ajatuskehikoita. Viimeistään kun puheisiin ui "myyttinen oikeistolainen yrittäjähahmo" huuliltani pääsi helpottunut nauru. Tuntui heti kotoisalta. Tapasimme siis Linkin ja Kallion Vasemmistoliiton kanssa Paavo Arhinmäen ja Sirpa Puhakan, purkanen heidän kanssaan käytyä keskustelua tuonnempana.

Odotan kovasti viikonlopun Ihmistulva-festivaalia ja siihen liittyvää ilmastovaikuttamisen koulutusta. Näistä asioista ei voi koskaan tietää liikaa, vaikka valitettavasti tieto tapaa lisätä tuskaa.