Kuten aika moni tietää, rakastan YUP-yhtyettä lähestulkoon enemmän kuin mitään muuta (no, ehkä sen yli arvostuksessa nousevat vain mieheni ja marsut) ja etenkin idoliseeraan bändin nokkahahmoa Jarkko Martikaista. Olen viime aikoina kahlannut bändin vanhoja levyjä läpi huomaten jälleen kerran, miten paljon upeita helmiä ryhmä onkaan onnistunut levyttämään. Jotenkin tuntuu, että toveri Martikainen ajattelee monista asioista hyvin samoin kuin minä ja osaa ajatuksensa vielä tiivistää sellaiseen formaattiin, josta minä nautin.
Ehkä kaikkien aikojen suurin suosikkini bändin tuotannosta on kuitenkin seuraava biisi. Mielestäni tähän tiivistyy todella paljon viisautta ja miettimisen arvoista.
Kaikki on hyvin
Oli päivä maailman parhain, oli vaatimuksia jo varhain
Joita toimitettiin ties mistä, oli hirveetä säätämistä
Kello kaulassaan aika juoksi käsittämättä minkä vuoksi
Tiesi vain tuloksia täytyi nostaa, piiskata kuolluttakin hevosta
Niin me ravattiin kehdosta hautaan, hakattiin aivan kylmääkin rautaa
Kaikki tiesi jo tullessaan sisään, nyt vaan kiiresti kaikkea lisää
Laitettiin vaikka heikolle jäälle, elementtitalot toisten päälle
Radio toisti tunnissa kerran: "Peilistäs näet maailman herran"
Jotain siitä kai kuuli tuo tuuli kun kovin niin ryhtyikin puhaltamaan
Alkoi mahtavaa myrskyä yllemme valmistamaan
Voi meitä! Voi teitä! Eksyneitä!
Maailmaan tiemme kun toi, oli vain hämäryys ja sekava syys
Pelastusarmeijaporukka yön metelöi ja pastori rumpua löi
Mustat pilvet kerääntyi ensin, aivan kohta jo rakeita lensi
Räntää, kiviä, rapaa ja muuta, taivas alkoi sylkeä ja huutaa
Ja kuin jännitetty jousi, ostoskeskus otti ja nousi
teräksisille verkkojaloilleen, eikä kukaan jäisi aloilleen
Pääkseen puolet Puolanmaata pisti, keskelle keikkumaan nätisti
Palavat silmänsä keltaisista hampurilaisketjun kirjaimista
Se löi Vapaudenpatsaasta vinon, pilvenpiirtäjistä halkopinon
Jälleen kokonainen kansa juoksi, nyt vain henkiriepunsa vuoksi
Metroasemasta jäi vain tomumaja marmorille maatumaan
Ja kun keskustori katosi käsitin, moni tulisi kaatumaan
Se viskoi taloja virtojen suihin, katuvaloja puistojen puihin
Rouvat moottoritiesillan alla tukki korvia persiljalla
Huusi sireenit kellot ja väki, joka ukkostaivaalla näki
kun tuli vaunut ja helvetin piskit, meteoreja kupeiltaan iski
Silloin viime hetkellä juuri, tuli taivaan leimahdus suuri
Sokaisi koko surkean maan, suisti ratsuväenkin radaltaan
Sitten oli jotain aivan uutta, pelkkää pimeää hiljaisuutta
Ja kun valkeni vaimoni vaan, pyyhki pölyistä pukuaan
Että joku meitä silmiin sahaa, jos se olikin vain unta pahaa
Vaan jos niin kuka tän sopan keitti, tänne merenrantaan meidät heitti
Kuka sekoitti herrat ja narrit niin hyvin ettei enää milloinkaan
toista toisesta erottamaan kyennyt taikuri taitavinkaan
Maailmaan tiemme kun toi, oli vain hämäryys ja sekava syys
Kultaisin aterimin herrat puuroa söi ja pankkiiri rumpua löi
(Äskettäin saamiemme tietojen mukaan Suomi on juuri kadonnut kartalta)
Nyt kaikki on hyvin, taivas on hyvä
Seesteinen, syvä, loputon
saa uskomaan että kaikki muukin on
Kaikki on hyvin, meri on hyvä
Se on sininen syvä, loputon
Saa uskomaan että kaikki muukin on
Nyt kaikki on hyvin, taivas on hyvä
Se on seesteinen, syvä, loputon
saa uskomaan että kaikki muukin on
Kaikki on hyvin, meri on hyvä
Se on sininen syvä, loputon
saa uskomaan että kaikki muukin on
Kaikki on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.