Vaikutusvaltainen protokollamme on aikaansaanut pitkällisten alter egojen välisten bilateraalisten neuvottelujen tuloksena aikaan julkilausuman suomen kielen kauneimmasta sanasta. Vastikäänhän jossakin valittiin sana "äiti" kauneimmaksi, mutta uskon tuon johtuvan enemmänkin sanan semanttisesta sisällöstä kuin foneettisesta miellyttävyydestä.
Ja vuoden 2007 Ellunkanan elintilan Miss Sana -palkinnon saa... taajama.
Jostain syystä olen äärettömän mieltynyt tuohon ilmaukseen. Se aaltoilee pitkine vokaaleineen mukavasti suussa, ja toisaalta alun t tuo sanaan tarvittavaa särmää. Lisäksi se on äärettömän havainnollinen: en ole havainnut muissa kielissä vastaavanmerkityksistä sanaa, jos joku tietää predikoikoon välittömästi. (Ruotsin tätort ei mielestäni ole ihan sama asia.) Suomen asutukseen liittyvä terminologia on muutenkin äärettömän kaunista: miettikääpä vaikka sanaa lähiö. Mmm!
Juttelin tänään kaverin kanssa kahvilla ulkomaille muuttamisesta. En oikein osaisi itse kuvitella vaihtavani kotimaata: olen niin kirotun ugri, että haluan puhua äidinkieltäni, nauttia (vielä kun voin, vrt. eilinen kirjoitus) Suomen neljästä vuodenajasta ja elää tutussa kulttuuriympäristössä. En ole nationalisti, ainoastaan vahvasti kulttuuriin määrittynyt ihminen. Ja itseäni määrittää vielä kotoinen kieli niin voimakkaasti, että joutuessani ilmaisemaan itseäni vierailla kielillä minusta ikään kuin putoaa pala pois. Jos en voisi puhua ja kuulla suomea ympärilläni, olisin kuin Klonkku ilman mahtisormusta.
Jaha. Näin mahtipontista soopaa sitä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti