Joulu se taas on tuloillaan ja tuo muassaan stressaantuneiden ihmisten kansainvaellukset ostoskeskuksiin ja automarketteihin. Joulun sanotaan olevan juhlista jaloin, mutta minun on ainakin kovin hankala nähdä mitään jaloa hikipisarat otsallaan markkinahumussa taapertavassa perheenisukissa. Kuvioon kuuluu myös jokajouluinen mantra siitä, kuinka "tänä jouluna ei sitten osteta mitään" ja silti tuskaillaan vielä aattonakin kassajonoissa. Raadollista.
Jospa tänä jouluna annettaisiinkin toisenlaisia joululahjoja? Itse olen ottanut projektikseni tehdä tänä vuonna kaikki lahjat itse, kaapista kun löytyy keräkaupalla lankoja joille on vaikea keksiä fiksumpaakaan käyttöä. Ja tumppuja ja villasukkia täällä napapiirin läheisyydessä tarvitsee aina. (Ja jotenkin tuntuu oikeutetummalta hikoilla tuskasta pudonneen silmukan kuin sikakalliin turhakkeen takia.)
Vielä eettisempää olisi jättää kokonaan materiaaliset lahjat antamatta ja satsata palveluihin - ja tukea samalla kotimaista työllisyyttä. Mitä jos antaisit äidille, tai miksei vaikka isillekin, lahjakortin hierojalle tai kosmetologille, tai lupauksen herkullisesta ateriasta hyvässä ravintolassa? Taatusti olisi mieluisa yllätys saajalleen.
Vahvalla globaalilla omatunnolla siunattu ihminen voi taas antaa joululahjaksi hyvää mieltä ja toimeentulon helpotusta kolmannen maailman vähäväkisille. Monien järjestöjen kautta voi lahjoittaa maksamalla pienehkön rahasumman esimerkiksi lehmän, vuohia, kanoja tai terveystarkastuksen. Runsaasti vaihtoehtoja löytyy vaikkapa WorldVisionin Lahjaksi lehmä -nettikaupasta: http://www.lahjaksilehma.fi/lahjakauppa/
Selaillessani tuota lahjakauppaa aloin kokea valtaisaa kognitiivista dissonanssia eli tiedollista riitasointua. Järjestön kautta voi lahjoittaa köyhälle perulaisperheelle pienen marsulauman sekä tykötarpeita marsulan rakentamista varten. Marsu on Etelä-Amerikassa perinteistä juhlaruokaa, erittäin ravitsevaa ja koska epeli on vielä kova sikiämään, erinomainen helpotus vähävaraisten ihmisten ruokahuoltoon. Itse olen kuitenkin aina mieltänyt palleroisen marsun vain ja ainoastaan hellittäväksi lemmikiksi, jonka syöminen tuntuu julmalta ajatukselta. Toisaalta sydämeni ei antaisi myöten lahjoittaa karvakeriä syötäviksi, toisaalta taas tietoisuus Andien vuoriston perheiden ahdingosta korventaa. Aargh! Kuka Perkele soittaa cortexissani klustereita rystysillä?
No jaa. Itse odotan joulussa eniten lomaa ja yhdessäoloa rakkaiden ihmisten kanssa. Sitä ei voi mikään maallinen mammona korvata. Rattoisaa adventtiaikaa!
Komea olkipukki :peukku:
VastaaPoista