Vaaliteemani: Yhdenvertainen Helsinki on mahdollinen
*****
Koulutus on yhdenvertaisuuskysymys. Varhaiskasvatus kuuluu kaikille riippumatta vanhempien tulotasosta. Peruskoulussa ja toisella asteella oppilaiden yhdenvertaisuutta tukevat pienet opetusryhmät, riittävät oppilashuollon palvelut (kuten koulukuraattorit ja koulupsykologit) sekä mahdollisuus erityisopetukseen ja erityiseen tukeen tarpeen mukaan. Koulujen eriytymistä on torjuttava määrätietoisesti: jokaisen perheen tulisi voida luottaa lähikoulun olevan lapsilleen paras vaihtoehto. Koko kasvatuksen ja koulutuksen henkilöstön yhdenvertaisuusosaamista on tuettava järjestämällä koulutusta ja tarjoamalla aineistoja vähemmistöjen kohtaamisesta, rasismin- ja syrjinnänvastaisuudesta sekä esteettömyydestä. Sukupuolisensitiivinen työote on otettava käyttöön koulutuksen kaikilla tasoilla.
Terveys on yhdenvertaisuuskysymys. Koronaepidemia on heikentänyt eniten jo ennestään huonossa asemassa olevien hyvinvointia. Seuraavina kuukausina ja vuosina on keskityttävä hoitojonojen purkamiseen, terveyserojen kaventamiseen ja ennaltaehkäisevien palveluiden tarjontaan. Laadukasta ja asiallista palvelua on oltava tarjolla kaikkialla kaupungissa kaikille tarvitseville. Mielenterveyspalveluihin on saatava terapiatakuu ja päihdepalveluille taattava nykyistä reilummat resurssit. Hoidon saaminen ei saa olla kiinni rahasta, digitaalisesta osaamisesta tai kansalaisuudesta.
Asuminen on yhdenvertaisuuskysymys. Jokaisella on oikeus omaan kotiin riippumatta lompakon paksuudesta. Asunnottomuus on poistettava. Kaupungin on lisättävä vuokra-asuntotuotantoaan ja tuettua asumista. Uusia asuinalueita rakennettaessa on huolehdittava riittävistä palveluista ja julkisen liikenteen reiteistä. Hyvinvoinnin tasainen jakautuminen ja pienet kaupungin sisäiset tuloerot ovat myös yhteiskuntarauhan paras tae.
Osallisuus ja päätöksenteko ovat yhdenvertaisuuskysymyksiä. Kaupunkia ei tule kehittää vain äänekkäimpien ja hyvinvoivimpien ehdoilla. Aivan jokaisen helsinkiläisen on voitava vaikuttaa siihen, millaisessa kaupungissa elämme nyt ja tulevaisuudessa. Päätöksentekoon on tuotava mukaan sosiaalisten vaikutusten arviointi ja sen on oltava mahdollisimman avointa ja demokraattista.
Työelämä on yhdenvertaisuuskysymys. Helsingin on oltava reilu ja oikeudenmukainen työnantaja. Palkkatasa-arvoon ja -avoimuuteen, työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen sekä työntekijöiden osallisuuteen on panostettava. Kuuden tunnin työpäivää tulee kokeilla siellä, missä se on mahdollista. Anonyymi rekrytointi on otettava käyttöön kaikkialla kaupungissa. Ideologinen palveluiden ulkoistaminen ja yksityistäminen sekä työehtojen polkeminen on torjuttava. Häirinnälle ja syrjinnälle on oltava kaupungissa nollatoleranssi.
Ilmasto on yhdenvertaisuuskysymys. Ilmastokriisi ei kunnioita kuntien tai valtioiden rajoja, ja pelkästään globaalin solidaarisuuden nimissä meidän on toimittava kaikilla tasoilla sen ratkaisemiseksi. Hiilineutraalius vuosikymmenessä on erinomainen tavoite, ja siihen päästään muun muassa satsaamalla uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen sekä kestävään liikennepolitiikkaan. Julkisen liikenteen on oltava esteetöntä, edullista ja kevyen liikenteen turvallista kaikkialla kaupungissa. Pyöräilyyn ja kävelyyn on kannustettava lisäämällä väyliä sekä tarjoamalla kaupunkipyörät käyttöön ympäri vuoden.
******
