torstai 14. toukokuuta 2015

Ei minun hiekkalaatikollani

Olin jo lapsena erittäin kiinnostunut urheilusta. Isän kanssa olin istunut niin jääkiekko- kuin jalkapallokatsomoissa, ihmetellyt televisiosta Matti Nykäsen hirmuhyppyjä ja vetänyt seurakuntatalon takapihalla puusuksilla rinkiä leikkien Marja-Liisa Hämäläistä Sarajevon olympialaisissa. Minulla oli jääkiekkomailakin, muistaakseni Torspo.

Menin kouluun. Tunnilla kysyttiin, kuinka moni lukee sanomalehteä mielellään. Viittasin, ja opettaja kysyi, mitä minä siitä luen. Vastasin totuudenmukaisesti urheilusivut, ja luokka räjähti nauruun. En ymmärtänyt, mikä sanomassani oli niin hauskaa.