maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ihan tavallista kyttäämistä

Törmäsin aamulla bussipysäkillä Suomen Vanhempainliiton mainokseen, jossa peräänkuulutetaan kotiintuloaikoja alaikäisille vedoten väkivallan ja päihteiden käytön riskiin. Vanhempainliiton viime aikojen retrohenkiset mainokset ovat olleet usein hieman kyseenalaisia, mutta tämä suututti jo oikeasti ja nosti karvat pystyyn. Mainos edustaa juuri sellaista maailmankuvaa, josta esimerkiksi presidentti Niinistön ihan tavallisia asioita moitittiin.

Ensinnäkin mainoksessa on asiavirhe. Myöhään ulkona liikkuminen ei altista lasta päihteille tai väkivallalle läheskään siinä määrin kuin vanhempien huono esimerkki tai puutteellinen kasvatustyö. Rajojen asettaminen, kuten kotiintuloajat, kuuluu toki kasvattajan velvollisuuksiin. On kuitenkin vastuutonta väittää, että yksin tällä kivalla pikku kotiintuloaikaniksillä voitaisiin ratkaista syvemmällä perheissä piileviä ongelmia, joista esimerkiksi lapsen tai nuoren päihteiden käyttö saattaa johtua.

Toisekseen mainos juuri tästä syystä hukkaa kohderyhmänsä. Niille perheille, jotka oikeasti tarvitsisivat apua arkeensa, tämäntyyppinen mainonta haiskahtaa epämiellyttävältä syyllistämiseltä ja aiheuttaa todennäköisesti vain vastareaktion organisaatiota kohtaan. Lisäksi mainos antaa todella vastenmielisen kuvan perheiden sisäisten asioiden hoitamisesta pelkkänä kyttäämisenä, holhoamisena ja antaa ymmärtää, että pelkät rajat riittävät, viis rakkaudesta.

Lisäksi lapsen on opittava itsenäisyyttä. Etenkin urheilua harrastavien nuorten vanhemmat tietävät, että jo varsin pienillekin junnuille tarjotaan usein esimerkiksi hallivuoroja varsin myöhään illalla. On vain hyvä, että lapsi oppii liikkumaan itsenäisesti ja olemaan pelkäämättä asioita, joissa ei ole mitään pelättävää. Tästä syystä olen suhtautunut joidenkin kuntien asettamiin yleisiin kotiintuloaikoihin erittäin kielteisesti. Tällaiset asiat tulisi määritellä perheiden yhdessä, neuvotellen ja tilannekohtaisesti sopien. Kahdeksanvuotiaalle yleensä sopivat erilaiset säännöt kuin seitsemäntoistavuotiaalle.

Vanhempainliitto ei vaikutakaan olevan aidosti apua tarvitsevien perheiden asialla, vaan tarjoaa kosmeettista silmänlumetta jo nyt hyvinvoiville. Siihen heillä toki on oikeus. On vain arveluttavaa, miten järjestö esiintyy julkisuudessa kaikkien perheiden äänenä. Siihen tehtävään se on aivan yhtä edustava valinta kuin Veronmaksajien keskusliitto edustamassa kaikkia veronmaksajia.