lauantai 15. lokakuuta 2011

Täytyy uskaltaa

Kävin äsken Vasemmiston teltanpidon lomassa tutustumassa Narinkan Torikokous-tapahtumaan ja vaikutuin, voisi melkein sanoa että liikutuin. Erilaiset ihmiset tarttuivat mikkiin ja puhuivat yleisölle kuka mistäkin tärkeästä asiasta, kuka opintotuesta, kuka lapsiperheistä, kuka talouspolitiikasta. Kyynisempi voisi väittää, ettei yksittäisillä ilmaan heitetyillä ajatuksilla ole mitään merkitystä eivätkä ne johda mihinkään todelliseen muutokseen.Tällaisten tapahtumien arvo onkin syvemmällä. 

Demokratia ei ole jotain tuolla jossain, vaan se on tässä ja nyt. Valitettavan usein kansalaisten kontribuutio demokratiaan jää satunnaisten kansanäänestysten varaan, ja monet mieltävätkin numeron kirjoittamisen lappuun olevan ainoa tapa, jolla kansalainen voi valtarakenteisiin vaikuttaa. Kyse ei ole siitä, etteikö muita vaikuttamisen ja toiminnan mahdollisuuksia olisi, vaan siitä, ettemme osaa ja uskalla niitä käyttää. Kun ihminen uskaltautuu käyttämään puheenvuoron toritapahtumassa, hän ehkä rohkaistuu puhumaan tärkeiksi kokemistaan asioista muutenkin, etsii vaikuttamisen keinoja ja foorumeita ja mikä tärkeintä, innostaa muita kaltaisiaan tekemään samoin. Kuten olemme arabimaailmasta nähneet, todella suuret, vallankumouksellisetkin uudistukset voivat syntyä ruohonjuuritasolla. Mutta vallankumouksetkin vaativat ihmisiä syntyäkseen.

Erityisen tärkeää on kannustaa ja rohkaista nuoria toimimaan ja ottamaan kantaa. Tuoreessa OKM:n Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa mainitaan demokratiakasvatuksen edistäminen peruskoulussa, mikä onkin erinomainen linjaus. On vain muistettava, että kasvatuksen on oltava osallistavaa, valmiuksia antavaa eikä ainoastaan tiedon kaatamista oppilaiden päähän. Nuorissa on tulevaisuus -jargon on täyttä höpönlöpöä, jossa kauniiden sanojen varjolla estetään nuorilta osallistuminen nykyisyydessä. Heillä on oikeus toimia jo tänään.