Kansanedustajille ja heidän avustajilleen hankituista torkkupeitoista on noussut melkoinen myrsky vesilasissa. Kansan syvien rivien on toki oikeutettua närkästyä moisesta rahan haaskuusta, saati sitten siitä, että jotkut voisivat ihan luvan kanssa ottaa nokoset kesken työpäivän. Vai onko? Jotenkin etenkin keltaisen lehdistön shokkiuutisointi aiheesta tuntuu perin tarkoitushakuiselta, ja anteeksi ruma sana, populismilta.
Ensinnäkin, kuten toveri Kalliorinne blogissaan muistuttaa, kansanedustajia ei voi tästä päätöksestä syyttää sillä eduskuntatalon tavarahankinnat tehdään virkamiestyönä. Peitot ilmestyivät siis yllättäen ja pyytämättä työhuoneisiin. Monen mielestä hankinnat olisi vähintäänkin pitänyt kilpailuttaa, jotta rätit oltaisiin saatu halvemmalla. Mutta olisiko moraalisesti oikein suosia vaikkapa kiinalaisessa hikipajassa kokoonkursittuja huopia kotimaisen designin sijaan?
Toisekseen, työhyvinvoinnin nimissä olisi hyvä jos entistä useampi duunari voisi ottaa tirsat kesken työpäivän. Työteho kohenee usein pienestäkin lepohetkestä niin, että työpäivän aikana tehtyjen töiden määrä ja laatu saattaa parantua reilusti vaikka työaika pysyisi samana. Työurien pidentämistavoitetta on vaikea saavuttaa, ellemme pysty parantamaan ihmisten työssäjaksamista. Mahdollisuus rauhoittavaan siestaan voisi tehdä itse kullekin gutaa.
Ja vielä, yksistä torkkupeitoista metelin nostaminen kuulostaa lillukanvarsiin takertumiselta, kun veronmaksajien rahoilla tehdään paljon turhempiakin asioita, paljon suuremmilla summilla. Itse olisin ainakin valmis hankkimaan vaikka koko valtion virkamieskunnalle laadukkaat torkkupeitot, mikäli niihin käytetty raha olisi pois sotakoneitten ostosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti